Jotain mitattiin, jotenkin tulkittiin

Lääkäriasemalla on laite, jonka nappuloissa on neljä naamaa. Toisessa laidassa hymyillään leveästi, toisessa näytetään kärsivältä. Aparaatilla mitataan asiakaskokemusta.

Vai mitataanko?

Nuorella miehellä on niin kiire, että hän ohittaa koko HappyOrNot-laitteen.

Vanha rouva jää seisomaan sen eteen. Ihmisiä menee ohi, koska eivät jaksa jäädä odottamaan rouvan siirtymistä.

Harmaapukuinen herra on tyytymätön parkkipaikkojen puutteeseen. Hoito oli hyvää, mutta se parkkipaikka! Tyytymätön naama saa tökkäyksen.

Tyylikäs leidi sai väärän diagnoosin, mutta lääkäri oli mukava. Jäi jopa juttelemaan koirista. Hymynaama siitä.

Terveysfirman kuukausipalaverissa sitten ihmetellään yhden yksikön heikentyneitä tuloksia ja toisen parantuneita palveluita.

Kontrollointi on lisääntynyt. Monimutkaisia tiedonkeruujärjestelmiä tarvitaan, kun esimiehiksi valitaan johtamisen ja rahanteon ammattilaisia toimialansa tuntijoiden sijaan.

Myös nopea urakierto haittaa luottamuksen syntymistä ja tarpeellisen ruohonjuuritiedon siirtymistä organisaatioiden läpi. Luottamuksen puute johtaa kontrolloinnin kasvuun. Työvoimaa ja rahaa tuhlataan työn tekemisen sijasta valvontaan.

Oikean ja järkevän tiedon kerääminen ja tulkinta ei ole helppoa.

Korkea tutkinto ja kokemuskaan eivät takaa onnistumista. Kliiniseen työhön kykenemätön lääkäri tai pedagogiikan kehnosti hallitseva opettaja hakeutuu mielellään hallintoon. Esimiehenä hän yrittää korvata aiemmin työssään kokemansa riittämättömyyden tunteen tiukalla valvonnalla haitaten muiden työsuoritusta.

Talous sanelee lopulliset päätökset ohittaen muut arvot, vaikka mittarit ovat hataria. Kansantalouttakin mitataan karkeasti bruttokansantuotteella, joka ei ota huomioon edes, onko tuotanto hyvinvointia lisäävää vai haittaavaa tai onko tuote toimiva ja kestävä. Ulkopuolella on myös kotitalouksissa tehty työ, itsensä kehittäminen ja moni muu hyödyllinen toiminta.

Media-ala on ollut yksi nopeimmin muuttuvista elinkeinoista.

Sisällöntuotanto on menettänyt asemiaan, koska kuka tahansa voi välittää lähes mitä tahansa tietoa kaikkien ulottuville sähköisillä välineillä.

Toisaalta vaihtoehtoiset tiedonsiirtokanavat vaativat toimituksilta uutta teknistä osaamista. Pelkkä teksti ei välttämättä enää riitä, vaan tarvitaan esimerkiksi liikkuvaa kuvaa.

Toimitukset haluavat teknisiä moniosaajia sisällön kustannuksella. Median tehtävä etsiä, seuloa ja jakaa lukijoille merkittävää tietoa hämärtyy, jos joudutaan taistelemaan kannattavuusrajoilla.

Lukija pettyy, kun näppärät vihjailevat otsikot eivät täytä lupauksiaan. Viihteen ja asian erottaminen tulee vaikeaksi.

Erityisen ikävää on lukea kevyesti kyhättyjä gallupeja. Ne ovat kuin valeuutiset: Otanta ei kata mitään ja kysymykset on laadittu sekä tulkittu miten sattuu.

Ajan henki on, että toimittajat muuttuvat yhä enemmän naamallaan mediatuotteensa markkinoijiksi. Samalla altistutaan niin hyväntahtoisille kuin vihamielisillekin vaikuttamisyrityksille. Nämä yritykset saattavat myös onnistua.

Tämäkin kolumni olisi erilainen, jos se olisi nimettömänä tehty. Joissakin maissa se on turvallisuussyistä välttämätöntä.