Rauhaa ja hiljaisuutta

Sähkökatkot ovat haitanneet kymmenientuhansien suomalaisten arkea. Sähköttömyys on aiheuttanut isojakin taloudellisia vahinkoja, mutta se on myös osoittanut, miten ilman sähköäkin voi tulla toimeen – ainakin jonkin aikaa.

Työkaverin kotona Espoossa sähköt katkesivat tapaninpäivänä myrskyn seurauksena.

Mitä sähköttömyys opetti?

Talvella on pimeää. Siis todella pimeää. Koko asuinalue oli pimeänä, kun Suomen talvinen yö laskeutui neljän aikaan iltapäivällä ja aamu alkoi kajastaa vasta yhdeksältä. Eihän täällä Etelä-Suomessa ollut edes lunta valaisemassa.

Mutta tähdet näkyivät pimeyden keskeltä tavattoman kirkkaina. Ne suorastaan loistivat öisin.

Kotona oli hiljaista. Siis todella hiljaista. Ei hurissut tietokone, ei melskannut televisio, puhumattakaan pesukoneesta tai mikroaaltouunista. Uskomatonta, miten kovaa hurinaa koneellinen ilmanvaihtokin pitää – ei sitä huomaa silloin, kun se on päällä.

Talvella on pimeän lisäksi kylmää. Siitä oli se hyöty, että jääkaappitavara säilyi ulkotiloissa. Pakasteet saatiin heti turvaan sinne, missä oli sähköä.

Mutta onneksi ei ollut kuitenkaan kova pakkanen. Varaava takan ja puulieden avulla talo pysyi kohtuullisen lämpimänä.

Vedentulo ei kokonaan lakannut, mutta naapurien kanssa piti sopia, että vessoja vedetään säästellen. Lämmintä vettä ei tietenkään tullut, vaan jääkylmää. Suihkureissu piti tehdä anoppilaan.

Lainaksi saatiin iso kattila, missä lämmitettiin pesuvettä pieniin tarpeisiin. Kahvivesi keitettiin hellalla ja suodatettiin pannuun. Ruuanlaittokin onnistui, olihan puuliesi.

Suurin muutos tapahtui ajankäytössä. Aikaa oli yhtäkkiä yllättävän paljon, kun iltaa ei voinut istua televisio-ohjelmia katsellen tai tietokoneella notkuen.

Toisaalta uunien lämmittämiseen ja puiden kanssa pelaamiseen meni tunti jos toinenkin.

Elämä yksinkertaistui, kun ei tarvinnut tuskailla television ”Ei signaalia” -viestien tai tietokoneen häiriöiden kanssa. Kynttilän ja otsalampun valossa pystyi lukemaan ja tekemään kotiaskareita. Patteriradio viihdytti ja piti ajan tasalla.

Sähköyhtiön palvelun hitaus hämmästytti. Kaverini yritti ensimmäistä kertaa soittaa yhtiöön jo tapaninpäivänä eli maanantaina, kun sähköt katkesivat. Lopulta torstaina hän pääsi läpi. Kun puhelimeen piti näppäillä postinumero, koneääni ilmoitti, että alueella ei ole sähkövikoja.

Jonotuksen jälkeen elävä virkailija vastasi ja tiesi kertoa, että palokunta oli ilmoittanut sähkökatkosta alueella eli vika oli tiedossa.

Mutta siitä kesti vielä viisi päivää ennen sähköjen palautumista. Hitaus tuntui ihmeelliseltä, sillä linjan päälle kaatuneet puut sijaitsivat yleisen tien varressa, minne on hyvät yhteydet.

Työkaveri oli sähköjen katketessa joululomalla, joten hänellä oli aikaa puuhastella talon ja vesien lämmityksen kanssa. Sunnuntai-illan pimeydessä hermo alkoi kiristyä, kun virrasta ei vieläkään ollut tietoa ja seuraavana aamuna piti lähteä töihin.

Kynttilöiden ja taskulamppujen kanssa puljaaminen alkoi myös kyllästyttää.

Vihdoin, kun sähköttömyyttä oli kestänyt 197 tuntia eli kahdeksan vuorokautta ja viisi tuntia päälle, sähköt palasivat.

Tuntui aika mainiolta, kaveri tunnusti. Ensimmäiseksi hän laittoi sähkösaunan päälle. Joulukuuseen syttyivät valot – ensimmäistä kertaa vasta siis loppiaisen alla, sillä jouluaatto ja -päivä oli vietetty sukulaisissa.

Sähkövalot paljastivat, miten paljon roskaa polttopuiden mukana oli kantautunut sisään. Onneksi oli sähköt, niin ne pystyi helposti imuroimaan pois.

Tämän kokemuksen jälkeen ihmetyttää, miten kauheasti on sähköllä toimivaa hilpaketta, joilla ei tee yhtään mitään, kun sähköä ei tule, työkaveri mietti. Ja miten huonolla perustalla järjestelmä seisoo, kun sadoiltatuhansilta ihmisiltä sähköt voivat mennä päiväkausiksi.

Tiedossa on seitsemänsadan euron korvaus sähköyhtiöltä. Mihinkähän kaverini kannattaisi se käyttää? Paljonko aggregaatit maksavatkaan? Vai olisiko järkevämpää hankkia lisää polttopuita, kynttilöitä ja pattereita?