
Kahvila Pannu vie muistoihin
Anni Lauhakari (oik.) ja Kyllikki Martikainen pitävät Pirjo Nylundin pyörittämää kyläkahvilaa toisena olohuoneenaan.Kahvila Pannusta on tullut arrakoskelaisten oma olohuone, jonne kokoonnutaan niin pannari-iltoihin kuin joulukorttitalkoisiin.
Punakeltainen kahvipannu roikkuu Padasjoella entisen Arrakosken kyläkaupan kulmalla kertomassa, että tässä on Kahvila Pannu. Avoinna torstai-, perjantai- ja sunnuntai-iltaisin.
Kun avaa oven, astuu muistojen maailmaan. Voiko tällaista olla?
Paikan emäntä Pirjo Nylund tervehtii iloisesti. Tämä on hänen ja Leon eli Leksan valtakuntaa: kahvila, tilitoimisto ja koti.
Ikkunan somisteeksi on ripustettu Uuno Turhapuron verkkopaita. Seinätaulussa roikkuu noin sata avaimenperää. Seinille on teipattu Apujen ja Kotiliesien kansia 50-luvulta. On nukkea ja nallea, kuppia ja kippoa, retroa ja romua.
”Onhan tätä kertynyt. Taidan olla sellainen himohamstraaja”, Pirjo virnistää.
Paikka on entinen Kallen Valinta, joka sulki ovensa, kun markasta siirryttiin euroon. Tuolloin Leksa sanoi Pirjolle, että jos oltais vähän nuorempia, niin ostettais siitä talo.
Kului kymmenen vuotta, kunnes Nylundit ostivat talon, jo yli viiskymppisinä.
Myymälätilaan he avasivat kyläkahvilan, jotta saavat muutkin ihastella heidän aarteitaan.
Torstaisin Pannussa on pannaripäivä. Silloin on tupa täynnä. Turistaan ja pelataan korttia.
”Naiset pelaa. On opeteltu tää hieno bridge. Mut ei oo vielä sitä bridge-pöytää”, virnistää Kyllikki Martikainen, yksi kyläläisistä.
Lautapelejäkin pelataan, niitä seisoo nurkassa vino pino.
Kahvilassa pitävät kokouksiaan niin maamiesseura, tiehoitokunnat kuin muutkin Padasjoen yhdistykset. Joulun alla Tiernapojat esiintyvät ja sen jälkeen kyläyhdistys tarjoaa puurot, glögit ja piparit.
Nylundit toivottavat tervetulleeksi kaikki, mutta osa porukasta on kanta-asiakkaita. Kuten Helena Kenttämaa, joka tulee kirkolta joka torstai pannaria syömään. Tänään hän tullut joulukorttitalkoisiin.
”Täällä silmä hoksaa joka kerta jotain uutta ja se tuo asioita mieleen. Pannuun on hirveän helppo tulla, kynnys on matala”, Helena kiittää.
Kyllikki on samaa mieltä: ”Mitä mekin tehtäis, jos jokainen vaan möröttäis omassa mökissään?”
”Niin, täällä saa käydä murheitaan purkamassa. Ja taas helpottaa”, lisää Anni Lauhakari.
Mutta nyt keskitytään joulukortteihin. Ideana on kierrättää lautasliinoista kortteja. Kun lautasliinan kuvan ja kartongin väliin pannaan muovikelmu ja silitetään, niin saadaan kuvakortti.
Naiset ilmoittautuvat joulukortti-ihmisiksi.
”Joulutervehdys feisbuukissa on yhtä tyhjän kanssa, samoin tekstiviesti”, tuhahtaa Helena. Hänellä on 40 vuotta vanha ruutuvihko, johon hän kirjaa vuosittain, kenelle lähettää kortin.
”Siinä oli toistasataa nimeä, mutta luonnollinen poistuma on vienyt osan. Vieläkin on yli 80. Jos ei muuten tule pidettyä yhteyttä, niin joulukortista ainakin tietää, että on elossa.”
Kyllikki säästää kaikki joulukortit. Hänestä on ihana saada kortteja, kun tietää, että kortti on juuri hänelle valittu.
Helena vahvistaa: ”Kun sä kirjoitat sen kortin, ajattelet oikeesti sitä ihmistä.”
Kahvilan emäntä lisää, että täytyyhän kortteja lähettää, että säilyy postilaatikko kylällä.
Korttitalkoot jatkuvat ja välillä juodaan kahvia, kahvilassa kun kerran ollaan.
Kahvilan nimi Pannu ei muuten tule kahvipannusta, vaan Leksan harrastuksesta.
”Se on Harley Davidson -miehiä ja sen eka moottoripyörä oli Panhead eli Pannu”, vaimo paljastaa.
RIITTA MUSTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

