Suomi tarvitsee uutta nelikantaa
Mikael Pentikäinen: Yhteiskuntasopimukseen tarvitaan suomalaisen työn tekijät ja hyödyntäjät.Työmarkkinajärjestöt yrittävät paraikaa löytää sisältöä asiakirjalle, jota kutsutaan yhteiskuntasopimukseksi. Pyrkimys on parantaa Suomen kilpailukykyä ja nostaa maa kurjuuden tieltä kasvuun.
Hallitus tukee sopimusta parhaansa mukaan. Taktiikka on erilainen kuin loppukeväällä, jolloin vaalivoittaja Juha Sipilä (kesk.) yritti saada uuden hallituksen tueksi laajan sopimuksen.
Nyt järjestöillä on isompi rooli, pöydässä vähemmän väkeä ja suomalaiseen työmarkkinatapaan prosessia ei johda kukaan. Entinen sovittelija Juhani Salonius, 71, on sentään kätilönä auttamassa.
Nyt tehdään enemmän perinteistä työmarkkinaratkaisua, jota vain sanotaan yhteiskuntasopimukseksi.
Sopimus tarvitaan, koska vaihtoehto on paljon huonompi. Sopimus on mahdollinen, joskaan ei todennäköinen.
Suomen taloutta mahdollinen Salonius-sopimus ei yksin käännä. Tarvitaan muutakin.
Nyt pöydässä on – vain vähän kärjistäen – vanha aika: palkansaajajärjestöt, joiden valta on karannut liitoille ja oikeille työmarkkinoille, EK, jonka jäsenet työllistävät yhä enemmän ulkomailla ja jonka arvovalta on huvennut johdon palkankorotuksiin ja veropakoiluun, sekä hallitus, jolla on jaettavan sijaan vain leikattavaa.
Jos Suomi halutaan kääntää, tarvitaan toisenlainen yhteiskuntasopimus.
Se ei ole vanhan maailman työmarkkinamiesten asiakirja vaan vahva kansallinen tahtotila, jolla nostetaan suomalainen työ uuteen kukoistukseen.
Uuteen yhteiskuntasopimukse e n tarvitaan suomalaisen työn tekijät ja hyödyntäjät.
Siihen tarvitaan uusi nelikanta, joka kokoaa suomalaisen kuluttajan, tuottajan, työmiehen ja yrittäjän.
Se yhdistää tahot, jotka luovat Suomessa työtä, hyödyntävät luonnonvaroja sekä tuottavat ja kuluttavat suomalaisia tuotteita ja palveluita.
Se on joukko, joka voi halutessaan omilla arkisilla valinnoillaan muuttaa Suomea.
Se ei ole impivaaralainen käpertyjien joukko vaan porukka, joka rakentaa ja kehittää kotona yrityksiä, joilla on voimaa menestyä myös maailmalla.
Jos tämä uusi nelikanta suosii suomalaista, Suomen talous saa virtaa ja hyvinvointimme voidaan pelastaa.
Uusi nelikanta ei ole suuryrityksiä vastaan. Niitäkin tarvitaan.
Jättifirmalla ei ole kuitenkaan isänmaata eikä äidinkieltä – paitsi englanti. Se on henkisesti maailmalla – kuin korkeisiin veroihin hermostunut vuorineuvos.
Suomalainen pieni ja keskisuuri yritys on vahvemmin sinivalkoinen. Se ei karkaa helposti maailmalle. Lisäksi se luo uusia työpaikkoja.
Tärkeitä ovat myös osuuskunnat, joista moni on jo lähtökohtaisesti työmiehen, kuluttajan, tuottajan ja yrittäjän liitto. Myös ne pysyvät Suomessa.
Suomen käänsivät aikanaan 1920-luvulla ratkaisut, joita kutsuttiin Lex Pulkkiseksi ja Lex Kallioksi.
Asutuslaki eli Lex Kallio vapautti torpparit ja toi maata maattomille. Lex Pulkkinen palautti metsiä oligarkeilta ja yhtiöiltä yksityisille.
Ne toivat töitä ja avasivat monille vaurastumisen tien.
Nyt tarvitaan uusi sopimus – tahtotila, joka tuo työtä työttömille, palauttaa suomalaisen työn arvon, nostaa yrittäjyyden arvoa ja siirtää valtaa tämän ajan oligarkeilta työntekijöille, tuottajille, kuluttajille ja yrittäjille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
