Suomen on otettava kunnolla velkaa ja perustettava uusia valtionyhtiöitä

Kansainvälinen talouspolitiikan trendi on ollut jo pitkään se, että valtiot luopuvat kaikista ei-strategisista yhtiöistään ennemmin tai myöhemmin. Suunta sopii erityisen hyvin mustavalkoisesti ajatteleville talousliberalisteille, mutta meidän muiden on syytä kääntää kurssi harkitsevammalle tielle.

Fanaattista myynti-intoa on perusteltu vuosikymmeniä muutamalla hataralla perusteella, jotka esitän ja kaadan.

1. Valtion tehtävä ei ole pyörittää yritystoimintaa.

Tämä argumentti osoittaa mustavalkoista käsitystä valtion roolista. Strategiset yhtiöt kuten Finnair ja Fortum tietysti pidetään, mutta niiden lisäksi valtio voi mielihyvin omistaa muitakin yrityksiä.

Kannattava yritystoiminta tuottaa omistajalleen voittoa riippumatta siitä, onko omistaja yksityinen vai julkinen taho. Kannattavalla yritystoiminnalla rahoitetaan tälläkin hetkellä suomalaisten palveluita Solidiumin kautta yli 800 miljoonalla eurolla vuodessa.

2. Suomen kannattaa myydä valtionyhtiöitään taloutensa tasapainottamiseksi.

Suomen osalta väittämä ei pidä paikkansa, sillä luottoluokituksemme ansiosta velkaraha on tällä hetkellä käytännössä ilmaista. On totta, että valtiontalouden velkaantuneisuus ylittää pelätyn 60 prosentin rajan ensi vuonna, mutta se ei itsessään uhkaa vielä valtion rahoitusasemaa eikä luottoluokitusta.

Kansainvälisesti vertaillen voidaan todeta, että luottoluokituksen tippumiseen on vielä reilusti matkaa. Luottoluokituksen määrittelyyn vaikuttavat velkamäärän lisäksi myös kansantalouden pitkän aikavälin kehitys, valtion rahoitusasema, julkisen talouden tasapaino, nykyhetken talouspolitiikka ja poliittisen järjestelmän vakaus.

Velkaantumisella pelottelu luottoluokituksen laskun uhalla on siis suurelta osin perusteetonta, sillä se on vain osa kokonaisuutta. Suurempi uhka luottoluokituksellemme on, että jatkamme nykyistä näivettävää leikkaa ja verota -linjaa, emmekä panosta rohkeasti kasvuun. Kaiken kukkuraksi hätäpäissään voidaan tehdä surkeita kauppoja – siitä meitä Kemira muistuttakoon.

3. Valtion monopoliyhtiöt vääristävät kilpailua.

Tämä mantra toimi vielä 1800-luvulla, kun kaupankäynti rajojen yli oli nykyiseen verrattuna mitätöntä. Tämän päivän yhtiöt ovat kansainvälisiä toimijoita, eikä esimerkiksi Destia saavuta valtionyhtiötaustastaan huolimatta minkäänlaista kilpailuetua, saatikka vääristä kilpailua infrahankkeiden kilpailutuksissa.

4. Valtionyhtiöt ovat pöhöttyneitä, ja toimivat tehottomasti.

Väite on liikaa yleistävä, eikä johdu ainoastaan siitä, että omistajana on valtio. Väite pitää paikkansa tiettyjen yhtiöiden kohdalla, mutta toiset valtionyhtiöistä taas toimivat ketterästi kuin mikä tahansa kasvunälkäinen pörssiyhtiö.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Altia, joka on yritysostojen kautta kasvanut aggressiivisesti – vaikkakin taustasyynä ovat olleet tavoitteet pörssiin listautumisesta. Jos jonkin yhtiön meno ei miellytä (esimerkiksi VR), tulee valtion käyttää isännän ääntä yhtiössään, kuten pörssiyhtiöissäkin tapahtuu.

Pitkäjänteinen ja kestävä omistajuuspolitiikka on erittäin tärkeää heikossa taloustilanteessa. Sillä saataisiin parhaiten turvattua myös luottoluokituksemme erinomainen taso. Sen lisäksi valtion tulee toteuttaa vahvaa talouskasvuun tähtäävää omistajuuspolitiikkaa, jossa riskisijoituksillakin on suuri merkitys. Kohtuullinen riski pitää sallia myös nykyisille valtionyhtiöille, jotta saadaan lisää kasvua ja tuottoa.

Keskustan esittämä kasvurahasto olisi yksi erinomainen keino rakentaa parempaa ja kestävää tulevaisuuden taloutta valtion omistajuuspolitiikan keinoin.

Velanotto ei sulje hyvinvointiyhteiskuntamme päivittämistarvetta pois – yksilön, yhteisöjen ja valtion välistä tehtävien uudelleenjakoa on jatkettava, ja rakenteellisia muutoksia saatava aikaan.