Viisaskin menee vipuun

MTK:n m etsälinjan kenttäpäälliköt Mikko Syri ja Ari Perälä kirjoittavat otsikolla ”Pöytä on katettu susille Pohjanmaalla” (MT 27.6.). Kirjoitus on pääosin täyttä asiaa, mutta Luonnonvarakeskus Luken antama kanta-arvio ja susien muutto länsirannikolle on täyttä hepreaa.

Luke julkaisi 6. kesäkuuta kanta-arvion ja lausunnon Suomen susikannasta. Siinä vaikuttaa olevan täysin hatusta tempaistua asiaa, sillä Ilpo Kojola väittää Pohjois-Karjalan susien siirtyneen länsirannikolle. Kuitenkin Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa on selvinnyt susien reviiripohjainen käyttäytyminen. Laumat eivät siirry reviiriltä, vaan ainoastaan nuoret yksilöt. Niistä pääosin urokset lähtevät vaeltamaan ja etsimään kumppania ja perustamaan uutta reviiriä.

Tutkimuksissa ilmeni, että pannoitetut laumat (noin 10 kpl) pysyvät tiukasti omilla reviireillään, eikä mitään vaellusta ole tapahtunut. Kannanhoitosuunnitelma ja kanta-arvio perustuvat tähän olettamukseen. Mikäli on totta, että uusi tutkimus pystyy näyttämään laumojen siirtymisen, mihin en usko, sittenhän koko tutkimustyön saa heittää roskakoriin.

Itsekin olen tässä hulabaloossa ollut Pohjanmaalla mukana vuodesta 1992. Näinä vuosina susia ja koirasusia on ollut enempi ja vähempi.

Kaksituhattaluvun lämpimien ja vähälumisten talvien aikana rannikon kannat ovat vahvistuneet, mikä huomattiin jo talvella 2015–2016. Pareja ja laumoja oli eri puolilla rannikkoa ja Pohjanmaata, mutta tätä tietoa Riistakeskuksen ja Luken viranomaiset vähättelivät tarkoituksellisesti. Kovaluminen talvi 2017 näytti totuuden ja ison ongelman: susia ja koirasusia on paljon, tästä saamme lukea päivittäin lehdistä ja facesta.

Susi siellä, toinen täällä: on mitä rajumpia kuvia eläimistä ja niiden tuhoista pihoilla ja ihmisasutusten läheisyydessä.

Milloin meidän todelliset päättäjämme viheltävät pelin poikki ja lopettavat ihmisten harhautuksen viranomaislausunnoilla? Luken mukaan Pohjois-Karjalan alueella on pannoitettuja laumoja kymmenen, mutta nämä laumat eivät ole lähteneet vaeltamaan. Tuntuu vähän tekaistulta tämä homma. Seudun riistamiehet eivät Tassuun ilmoituksia laita, minkä periaatteen ymmärrän hyvin, koska tilanne on täysin kestämätön.

Keski-Suomessa pannoitettiin 2000-luvulla susia ja ilmeisesti samasta laumasta lähti kaksi vaeltamaan. Toinen eläimistä kävi mökkini pihassa (”Kojo”), ja siitä tuli myös paikannustieto. Totesin myös jäljet. Kokonaisia laumoja en ole nähnyt siirtyvän muulloin kuin 1990-luvulla. Jos kehitys jatkuu tällaisena, ei tarvitse murehtia taimikoista. Ei mene montaa vuotta niin hirvet vähenevät ja radikaalisti. Tämä on jo nähty Pohjois-Karjalassa. Kun on perässä kaksi petoa eli ihminen ja susi, ei paljon jakamista jää.

Muuten, uuden instanssin johtopaikoilla käy kova tuuli. Johtaja Mari Walls entisestä Rktl:stä siirtyi äkkiä muualle, samoin aikanaan Jari Koskinen maatalousministerin paikalta.

En tiedä johtuuko tämä muutaman kaverin harrastamasta petopolitiikasta.