Yliö: Suomalainen eläinlääketieteen tutkimus on noussut 80 vuodessa kansainvälisesti arvostetuksi

Professori Mari Heinonen perehdytti Venla-Maria Uutelaa, Hyrsky Pihlajaa ja Riina Suontakasta syksyllä 2021, jolloin nämä olivat viidennen vuoden opiskelijoita. Kuva: Kimmo Haimi

Toimiva eläinlääkintähuolto on keskeinen osa alkutuotantoa ja elintarviketurvallisuutta. Zoonoosit, eläimistä ihmisiin siirtyvät taudit, ovat globaali uhka.

Osana Helsingin yliopistoa jo 30 vuoden ajan toiminut eläinlääketieteellinen tiedekunta edustaa Euroopan huippua yhteisen terveyden tutkimuksessa ja koulutuksessa.

Eläinlääketiede on pitkään ollut hakupaineala. Kevään 2025 yhteishaussa hakijoita oli noin 1 500. Koulutusta laajennetaan: ensi vuonna aloittaa 30 prosenttia enemmän opiskelijoita kuin tänä syksynä. Yhteiskunta tarvitsee lisää eläinlääkäreitä, ja tämä on vastauksemme tarpeeseen.

Vaikka Ruotsi ja Ranska aloittivat eläinlääkärikoulutuksen jo 1700-luvulla, Suomessa koulutuksen aloitus viivästyi pitkään. Ruotsissa koulutuksen taustalla oli tarve hoitaa nautojen tarttuvia sairauksia, Ranskassa taas hevosten hoito oli tärkeää sotaväen toimintakyvyn kannalta.

Asialla olivat nimenomaan tiedemiehet, sillä eläinlääketieteilijät siinä missä muutkin tieteenharjoittajat olivat pääosin miehiä. Nykyään tilanne on toinen: lähes 90 prosenttia opiskelijoista on naisia.

Suomessa koulutuksen aloittamista siirsivät 1800-luvun ja 1900-luvun alun lamakaudet ja sodat. Ensimmäiset suunnitelmat Helsingin yliopiston yhteyteen tehtiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta toteutus viivästyi vuosikymmeniä.

Vuonna 1945 koulutus käynnistyi Helsingissä Hermannissa. Aluksi kliininen vaihe suoritettiin ulkomailla, usein Saksassa, mutta 1960-luvulla koulutus laajeni kattamaan koko eläinlääkärin urapolun. Tämä oli merkittävä askel suomalaisen eläinlääketieteen kehityksessä ja itsenäistymisessä.

Aloitin opintoni Hämeentiellä 1980-luvulla. Opetus painottui tuotantoeläimiin ja hevosiin, mutta pieneläimiin liittyvä tutkimus ja koulutus oli kuitenkin kehittymässä hyvää vauhtia nimekkäiden kirurgien ja sisätauteihin panostavien pioneerien ansiosta.

Nykyään opiskelijat ovat monipuolisesti kiinnostuneita eri osa-alueista – yli puolet pitää tuotantoeläinpraktiikkaa houkuttelevana, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista. Tämä kertoo opiskelijoiden motivaatiosta ja alan monipuolisuudesta.

Parhaat muistoni liittyvät Mäntsälän Hautjärvelle, jossa opintojen loppuvaiheessa vietimme viikkoja lisääntymistieteen laitoksella. Opimme tiimityötä ja vastuuta, mikä loi vahvan pohjan ammatilliselle identiteetille.

Hautjärven jakso oli intensiivinen ja yhteisöllinen, ja jätti pysyvän jäljen.

Tuotantoeläinlääketieteen opetuksemme järjestetään edelleen Mäntsälässä, jota ympäröivillä tiloilla ja kohtaamisissa eläinten omistajien kanssa opiskelijamme oppivat eläinlääkärin ammatin harjoittamisessa arvokkaita taitoja.

1900-luvun lopulla ja vielä 2000-luvulla mieleen ovat painuneet erityisesti eläinlääketieteen koulutuksen hajasijoitushankkeet. Hankkeita vastusti suurin osa opettajista ja tutkijoista, minä mukaan lukien. Niiden jälkimainingeissa Eläinlääketieteellinen korkeakoulu liittyi osaksi Helsingin yliopistoa ja lopulta muutti Viikin kampukselle 2000-luvun alkupuolella.

Muutos osoittautui kuitenkin onnistuneeksi ratkaisuksi. Viikin monitieteinen ympäristö on tarjonnut uusia yhteistyömahdollisuuksia ja vahvistanut tutkimuksen laatua. Eläinlääketieteellinen tutkimus on noussut kansainvälisesti tunnustetuksi, ja tiedekunta on yksi yliopiston monitieteisimmistä yksiköistä.

Vuoden 2018 kansainvälisessä arvioinnissa tiedekuntaa kiitettiin erityisesti panostuksista yhteisen terveyden tutkimukseen ja koulutukseen.

Panostus koulutukseen taloudellisesti tiukkoina aikoina on rohkea ja viisas ratkaisu. Se turvaa eläinten, ihmisten ja ympäristön yhteisen terveyden – nyt ja tulevaisuudessa. Eläinlääkärien osaaminen on keskeistä paitsi eläinten hyvinvoinnin myös elintarviketurvallisuuden, kansanterveyden ja kriisivalmiuden kannalta.

Suomalainen eläinlääkärikoulutus täyttää tänä vuonna 80 vuotta.

Tulevaisuudessa eläinlääketiede kohtaa uusia haasteita, kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset eläinten terveyteen, antibioottiresistenssin hallinnan ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisen muuttuvissa tuotanto-olosuhteissa. Digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia diagnostiikkaan, etävastaanottoihin ja datan hyödyntämiseen.

Kestävä kehitys ja globaali yhteistyö ovat yhä tärkeämpiä osia eläinlääkärien työtä. Tiedekuntamme pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin kouluttamalla asiantuntevia, eettisesti ajattelevia ja tulevaisuuteen suuntautuvia eläinlääkäreitä.

Olli Peltoniemi

professori, eläinten lisääntymistiede

dekaani, Eläinlääketieteellinen tiedekunta,

Helsingin yliopisto