Maaseudun porkkana ei ole kaupungilta pois

Suomalainen on valmis maksamaan satasen siitä, ettei naapuri saa viittäkymppiä. Olen huomannut, että erityisesti kaupungeissa "jos minä en saa, et sinäkään saa" -asenne on vahvana. Maaseudun ei tulisi saada mitään mitä kaupunki ei saa, koska vähäisellä käyttäjätiheydellä investointi ei olsi kannattava.

Näin on käynyt ja tulee käymään monelle hankkeelle. Vuosien tällaisen toiminnan seurauksena maaseutu on tyhjenemässä ihmisistä.

Nyt valtio olisi antamassa syrjäisimmälle maaseudulle mahdollisuutta tarjota porkkanaa. Sen astustajat vetoavat tasavertaisuuteen.

Miksi syrjäisimmät seudut eivät saisi tarjota porkkanaa? Kaupungeilla niitä on ihan riittävästi. Ensimmäisenä esimerkiksi koulut: jos maaseutulapsi haluaa käydä koulua peruskoulun jälkeen, on edessä todennäköisesti muutto isommalle paikkakunnalle. Vaihtoehtona on istua tunteja kerran tai kaksi päivään kulkevassa linja-autossa.

Viimeistään yliopistoa tai ammattikorkeakoulua varten muutetaan kaupunkiin. Siellä totutaan kulutuksen helppouteen, kun kaupat ja kulttuuripalvelut ovat lähellä. Moniko museo, kulttuuri- ja liikuntapaikka on rakennettu kaupunkiin myös maaseudulta kerätyillä veroilla? Saako maaseudun veronmaksaja näitä palveluita yhtä helposti kuin kaupunkilainen?

Vuosituhannen vaihteessa melkein joka taajamassa oli lääkärin palvelut saatavilla. Nyt niitä pitää lähteä kipeänä etsimään vähintään puolen tunnin ajomatkan päästä, viikonloppuna vähintään tunnin ajon päästä.

Maaseudulla asuvana olen sitä mieltä, että opintolainahyvitystä pitäisi kokeilla syrjäisellä maaseudulla.

En oleta tai toivo maaseudulla saavani kaikkea mitä kaupungissa saisi. Maaseudulla on monta asiaa mitä ei voi kaupungissa saada. Toivon kuitenkin, ettei makseta sitä satasta, ettei toinen saa viittäkymppiä. Maanpuolustuksen kuin ruokaomavaraisuuden vuoksi pitää koko Suomi asuttuna. Ilman asutettua maaseutua odottelisimme viljalaivan saapumista Ukrainasta, ja sama olisi antaa itänaapurin isännälle maat Helsinki-Oulu -linjan itäpuolelta.

Olli Puolamaa

Diplomi-insinööri, työkyvyttömyyseläkkeellä