Kuntalinjani ei ole muuttunut
Kyösti Koivuniemi väitti maanantaina (MT 19.3.2012) minun muuttaneen kuntalinjaani, kun olen arvostellut kokoomusjohtoisen hallituksen suurkuntiin tähtäävää kuntauudistusta. Arvosteluaan hän perustelee kuntaministeriaikanani antamillani lausunnoilla. Irrottamalla sanomisiani asiayhteyksistä voi jokainen kääntää asiat mieleisikseen. Se on valitettavaa, mutta siihen poliitikkona pitää tottua.
Viime vaalikaudella uudistustyötä kunnissa tehtiin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitteissa. Toimiessani kuntaministerinä kannustin kuntia luomaan katseet tulevaisuuteen ja miettimään, millaisia uudistuksia kunnissa tarvitaan. Olen samaa mieltä edelleen. Rakenteellisia uudistusvaihtoehtoja olivat kuitenkin tuolloin sekä kuntaliitokset että kuntien välinen yhteistyö, olosuhdetekijät huomioiden.
Kuntaministerikaudellani kuntaliitoksia toteutettiin ennätysmäärä, mutta ne tehtiin kuntien omilla päätöksillä. Linja eroaa merkittävästi käynnissä olevasta suurkuntahankkeesta, jossa kunnille pakolla uhaten sanellaan uusia kuntarajoja seurauksia tutkimatta ja arvioimatta. Myös kunnallisalan professorit ja asiantuntijat ovat hyvin yksimielisesti tyrmänneet hallituksen suurkuntalinjan. Hallituksen kaavailuissahan on suurempia kuntia kuin kukaan Paras-hankkeen aikana osasi kuvitellakaan.
Nyt jopa kunnissa jo tehdyt uudistukset, koskivatpa ne kuntaliitoksia tai yhteistyötä, on tarkoitus purkaa hallituksen mahtikäskyllä. Kuntien välinen yhteistyö halutaan kieltää kokonaan. Jo tämä osoittaa, että yhtäläisyydet keskustan ja hallituksen uudistuslinjan välillä ovat vähissä.
Viime vaalikaudella otin kantaa pääkaupunkiseudun kuntaliitoskysymykseen helsinkiläisenä valtuutettuna. Tein sen tietoisena siitä, että neljä vuotta aiemmin yritys ylikunnallisen seutuyhteistyön syventämiseksi selvitysmies Jussi-Pekka Alasen mallilla oli kaatunut pääkaupunkiseudun kuntien vastustukseen. Silloin oli paikallaan nostaa keskusteluihin kuntaliitoskysymys, koska pääkaupunkiseudulla on asioita, jotka vaativat ylikunnallista päätöksentekoa. Toisin kuin silloinen ministerikollegani Vapaavuori (kok.), en kannattanut pääkaupunkiseudulle erillistä metropolilakia, jolla pääkaupunkiseudun kunnat olisi pakotettu kuntaliitokseen. Enkä kannata sitä nytkään. Tällä valtuustokaudella kuntien päätökset ovat tehneet tiettäväksi, ettei pääkaupunkiseudun vapaaehtoisellekaan liitokselle ole edellytyksiä.
Kantani yhteistoiminta-alueiden mahdollisesta toimimisesta kuntaliitosten pohjana on looginen. Kannustin kuntia muodostamaan kuntien yhteistoiminta-alueet järkevistä toiminnallisista kokonaisuuksista. Jos kunnat joskus omilla päätöksillään ja pohjautuen tehtyihin selvityksiin päätyisivät liitoksiin, yhteistoimintaan olisi jo osin sopeuduttu. Tosi Koivuniemi ei ole huomannut, että hallituksen kuntakarttaa ei ole rakennettu yhteistoiminta-alueiden pohjalle. Se pohjautuu pääsääntöisesti paljon suurempiin alueisiin. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalle ja Etelä-Karjalaan tuputetaan väkisin jopa koko maakunnan kokoista kuntaa kuntien mielipiteistä piittaamatta. Tässäkin Koivuniemen esittämä vertaus ontuu.
Keskustan linja on kannustaa kuntia uudistuksiin, mutta ne on tehtävä parlamentaarisella yhteistyöllä asiantuntijoita, kuntien asukkaita ja kuntapäättäjiä kuullen. Ei kunnallista itsehallintoa loukaten ylhäältä alas sanelemalla ja kuntien pakoliitoksilla uhkaamalla, kuten hallitus nyt on tekemässä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
