Maitoa loiskahti Afrikkaan

Euroopan unioni poisti vuonna 2015 maatalouspolitiikkaa pitkään keskeisesti ohjanneen maitokiintiöjärjestelmän. Tuotantokiintiöt oli jaettu maittain ja maiden sisällä edelleen tuottajille.

Kiintiöt hillitsivät ylituotantoa ja vakauttivat maatalouden maa- ja tilakohtaisia näkymiä. Toisaalta kiintiöistä ja niistä maksetuista hinnoista nähtiin muodostuvan esteitä maatalouden rakennekehitykselle.

Myös Suomessa kiintiöiden poistamista koskeva keskustelu kulki niin, että tuottajajärjestön virallinen kanta kiintiöiden poistoon oli kriittisen kielteinen, mutta samaan aikaan osa tuottajista näki kiintiöjärjestelmän rajoittavan oman yrityksensä mahdollisuuksia.

Maitokiintiöiden poistosta kulunut aika on sisältänyt myös poikkeuksellisen markkinahäiriön erityisesti Suomen ja kolmen Baltian maan osalta, kun Venäjä Krimin miehitystä seuranneessa EU:n ja Venäjän pakotekierteessä asetti elintarvikkeiden tuontikiellon. Tästä häiriötilasta huolimatta kiintiöpäätöksestä on sen verran aikaa, että on aika tehdä johtopäätöksiä ja arvioida seurauksia.

Maidontuotanto on kasvanut edullisimmilla alueilla, kuten Irlannissa, Hollannissa ja Tanskassa, jopa kymmeniä prosentteja. Tuottajahinnat ovat luonnollisesti hakeutuneet lähemmäs toisiaan, mikä Suomessa on merkinnyt markkinahäiriöön yhdistettynä kymmenien prosenttien laskua vuosikymmenen takaiselta huipputasolta.

Maatalouskomissaari Hogan on ollut kylmä niitä pyyntöjä kohtaan, joita muun muassa Euroopan maidontuottajajärjestö (European Milk Board) ja EU:n Alueiden komitea ovat esittäneet – nimittäin maitomarkkinoiden jonkinasteista sääntelyä. Nykysuuntaus johtaa siihen, että tuottajahinta laskee, ylituotanto kasvaa edullisilla alueilla ja tilojen kannattavuus heikkenee kaukana markkinoista olevilla ja olosuhteiltaan epäedullisilla alueilla.

Komissaari on viitannut vastauksissaan siihen, että on löydetty uusia markkinoita ja vientikohteita.

Tämäkin pitää osittain paikkansa. EU:n uudet kahdenväliset kauppasopimukset suurten maailmankaupan toimijoiden kuten Japanin tai Etelä-Korean kanssa eivät ole vahingoksi maataloudellekaan.

Mutta on myös vääristymiä, esimerkkinä vienti kehitysmaihin. Ylituotantomaidosta tehdään maitojauhetta, jota sekoitetaan palmuöljyyn. Tätä sotkosta sitten viedään muun muassa Länsi-Afrikan valtioihin.

Seurauksena kyseisen alueen oma maataloustuotanto ja paimentolaisuus – jotka ovat maailman onneksi ainakin vielä tuon suuralueen tärkein työllistäjä – kärsivät. Maaseudun asukkaat menettävät työnsä, jättävät kotiseutunsa ja suuntaavat ensin oman maansa suuriin kaupunkeihin, sitten Välimeren yli Eurooppaan.

Tästä on painokkaasti varoittanut muun muassa Suomessakin vieraillut Kansainvälisen maatalousrahaston pääjohtaja Gilbert Houngbo. Afrikan viisaita johtajia kannattaisi kuunnella.

Viennistä aiheutuvan työpaikkakadon ja siirtolaisuuden seurauksena Euroopan unioni sitten siirtää omassa budjetissaan rahaa maatalouspolitiikasta muun muassa laittoman maahanmuuton torjumiseen, ulkorajojen valvontaan ja maahanmuuttajien kotouttamiseen, sisäiseen turvallisuuteen ja terrorismin torjuntaan.

Lähellä Eurooppaa olevan Länsi-Afrikan alueella ennustetaan parin vuosikymmenen päästä olevan jo 800 000 000 asukasta. Onkohan viisasta tuhota paikallisen elämän edellytyksiä?

Näkemyksemme on, että EU:n on muodostettava johdonmukaisempi ote sille annettujen tehtävien ja budjetin hoitamiseen. Nyt on meneillään EU:n ulkosuhteiden alan yhdenmukaistaminen. Samalla kun ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehityspolitiikka linjataan samaan suuntaan toimiviksi, pitäisi myös maatalouspolitiikan virheistä oppia ja ottaa sen kansainväliset vaikutukset paremmin huomioon.

Ristiriitainen toiminta ei ole Euroopan unionin, sen jäsenvaltioiden, varainkäytön eikä etenkään maataloustuottajien etu.

Maitokiintiöpäätös on vain yksi esimerkki siitä, miten hetkellisesti unionissa vallinnut puhdasoppisen liberaali maatalous- ja kauppapolitiikka löivät kättä tavalla, jolla on kauaskantoiset seuraukset täältä Suomesta päiväntasaajalle saakka.

Tarvitsemme tulevalle EU:n budjettikaudelle päättäjiä, jotka ymmärtävät tarkastella muutosten seurauksia pidemmälle kuin yhden vaalikauden tai budjettijakson päähän.

Maatalous, metsätalous ja maaseutu ovat ratkaisuja maailman suuriin yhteisiin ongelmiin. Asioiden keskinäisriippuvuuden ja päätöksenteon kauaskantoisuuden ymmärtämisessä on paljon parannettavaa.

Mirja VehkaperäEuroopan parlamentin jäsen (kesk.)Kehityspolitiikan valiokunnan vpj.Ossi MartikainenEU:n Alueiden komitean jäsenLuonnonvarat-valiokunnan pj.

Maatalous, metsätalous ja maaseutu ovat ratkaisuja maailman suuriin yhteisiin ongelmiin.