Yliö: Älä pura enempää! Vanhat rakennukset ovat meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöä

Hirsitalon kunnostus käynnissä. Kuvituskuva. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Olen ollut viime vuosina mukana hankkeissa, jotka tutkivat maaseudun rakennusperintöä ja erityisesti rakennusmestari Onni Tourun tuotantoa.

Touru toimi Lounais-Suomen maanviljelysseuran rakennusneuvojana melkein kolmen vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella. Hänen nimiinsä on merkitty yli 2 000 suunnitelmaa asuinrakennuksista karjarakennuksiin, kouluihin, sairaaloihin ja muihin maaseudun rakennuksiin.

Itsekin satun asumaan Tourun suunnittelemassa vanhassa maalaistalossa Nousiaisissa. Asumisen ja talon kunnostuksen myötä kiinnostus vanhojen talojen korjaamiseen on kasvanut entisestään nähdessäni omin silmin materiaalien ja rakenteiden kestävyyden ja hyvät rakennusfysikaaliset ominaisuudet. Se mikä on pitänyt korjata, on ollut kohtuullisen helposti huollettavissa. Rakenteet ovat riittävän yksinkertaisia, jotta asukas itse voi ymmärtää mistä seinät ja välipohjat on tehty ja siten oppia itsekin korjaamaan eri rakennusosia.

Olemme Onni Touru -tutkimuksen myötä törmänneet muutamaan Tourun suunnittelemaan vanhaan rakennukseen, joita joko kunta tai kaupunki ehdottaa purettavaksi tai siirrettäväksi. On suuri riski, että rakennukset häviävät kokonaan.

Onni Tourun tuotantoa tuntien ei itselle tulisi mieleenkään purkaa niitä, kuten ei kenenkään muunkaan suunnittelijan piirtämiä vanhoja hyväkuntoisia ja terveitä hirsirakennuksia.

Purkamista saatetaan perustella seuraavanlaisilla väitteillä, joiden syy voi olla tiedon puute tai välinpitämättömyys rakennushistoriaa kohtaan:

”Korjaaminen on kallista.”

Tosiasiassa vanhan korjaaminen on useimmiten edullisempaa kuin uuden rakentaminen. Ja lähes aina se on myös ekologisempaa.

Hirsirakenteen virheensietokyky on yleensä hyvä ja harvoin mitään peruuttamatonta tapahtuu nopeassa aikataulussa. Siksi korjaustoimenpiteitä voi tarvittaessa jakaa pidemmälle aikajaksolle. Itse hirsirakenne voi odottaa toimenpiteita jopa kylmänä rakenteena useita vuosia.

Perinteisillä rakennustavoilla ja materiaaleilla korjattuina vanhat rakennukset eivät kaipaa jatkuvaa huoltoa vaan ovat investointi pitkälle tulevaisuuteen.

”Vanhat hirret ovat ihan mätiä, niitä on vaikea korjata.”

Usein vanhat hirret ovat hyvin kestäviä, vuosien myötä kuivuneita ja kovettuneita, ryhdikkäitä ja tiiviistä puusta tehtyjä rakennusosia. Mikäli katto on niitä suojannut, ne kestävät luultavasti taas seuraavat sata vuotta.

Hirsikehikko on ihmeen jykevä kokonaisuus. Nurkat lukittuvat toisiinsa ja kestävät jopa pienen rakennuksen siirron kokonaisena, tai purkamisen ja uudelleen kokoamisen.

”Nämä ikkunat menevät kaatopaikalle, ne ovat ihan lahot.”

Vanhat ikkunanpuitteet ovat usein harmaantuneita pinnasta ja kittaukset ovat saattaneet rapista pois. Kuitenkin ne on tehty valikoidusta, tiiviistä sydänpuusta ja pintaa kevyesti hiomalla tulee esiin hyvä ja kova puu.

Kitti on puun kanssa hyvä yhdistelmä, ne sopivat yhteen. Lämpökään ei karkaa niinkään seinän ja ikkunoiden kautta, vaan nousee ylöspäin ja siksi yläpohjan eristys onkin oleellisempi lämpötalouden kannalta.

Vanhoja alkuperäisiä laseja voi käsitellä arvokkaan antiikin lailla.

Kun rakennuksessa ei ole havaittavissa oleellisia kosteusvaurioita, perustusten vajoamista tai vuotavaa kattoa, ei ole mitään estettä sille, etteikö rakennus pysyisi kunnossa vuosikymmenestä toiseen.

Usein vanhat rakennukset ovat kalliolle perustettuja ja sen johdosta ryhdikkäitä ja hyvin säilyneitä. Ja vaikka olisikin tapahtunut vajoamista tai lahoamista, niin usein korjaavilla toimenpiteillä voidaan sittenkin pelastaa vanha talo.

Haluan kannustaa vanhojen talojen omistajia huoltamaan ja ylläpitämään vanhoja rakennuksia. He suojelevat sillä tavoin paitsi omaa omaisuuttaan, myös meidän kaikkien yhteistä kulttuuriperintöä. Jos nuo talot päästetään huonoon kuntoon ja puretaan, katoaa pala historiaa, joka on konkreettisesti koettavissa.

Sata vuotta vanhoja materiaaleja voidaan koskea, vanhoista laseista heijastuvia hienoja varjoja katsoa, hirsiseinien pehmeää akustiikka kuunnella, tervettä kemikaalitonta sisäilmaa haistella ja kauniita koristeellisia rakennusosia ihailla. Sillä tavalla syntyy jatkumo, joka tuo ihmisille juuria ja ymmärrystä siitä, miten menneet sukupolvet ovat eläneet.

Samalla on tullut tietotaitoa siitä, mitkä rakennustavat ja materiaalit ovat kestäneet aikaa.

Monella on kokemusta siitä miltä tuntuu asua, työskennellä tai harrastaa vanhassa talossa. Useimmiten se tekee ihmiselle hyvää. Vanhassa talossa näkyy ihmisen mittakaava ja ihmisen kädenjälki.

Tiltu Nurminen

arkkitehti SAFA