EU:ssa ajettava Suomen tulevaisuutta

Keskustan kansanedustajat Pertti Hakanen, Eerikki Viljanen, Juha Pylväs ja Lasse Hautala tyrmäsivät pohdintani (MT 13.9.) siitä, että EU:ssa joudutaan tekemään valintoja, kun Britannia vie lähtiessään yli kymmenen prosenttia EU:n budjettiin maksettavista nettojäsenmaksuista.

Nostin esille kaksi kysymystä. Haluammeko nostaa jäljelle jäävien maiden EU-jäsenmaksuja? Tuskin haluamme. Saman linjasi pääministeri Juha Sipilä puheessaan suurlähettiläspäivillä elokuussa toteamalla Suomen lähtökohdaksi, että Britannian ero huomioidaan täysimääräisesti rahoituskehyksen kokonaistasossa.

Näin ollen Suomen on kysyttävä itseltään, mikä EU:ssa on erityisen tärkeää suomalaisten tulevaisuuden kannalta.

Tähän vastasin omalta osaltani, että Suomen ja myös maakuntien etu on, että Eurooppa painottaa panostuksia osaamiseen, tutkimukseen ja turvallisuuteen. Suomalaiset yritykset ja tutkimuslaitokset ovat myös pärjänneet näiden rahojen hakemisessa keskimääräistä paremmin.

Tähän kokonaisuuteen tosin käytetään tällä hetkellä vain 13 prosenttia EU:n budjetista. Osuuden pienentäminen ei palvelisi Suomen tulevaisuutta.

Esittämäni valinta ei välttämättä tarkoita leikkausta maataloustuista, vaikka Maaseudun Tulevaisuuden otsikossa vedettiin mutkat suoraksi. On puhuttava myös aluekehittämiseen liittyvistä koheesiorahoista, joihin käytetään tällä hetkellä 2,5-kertaa enemmän kuin osaamiseen, tutkimukseen ja kilpailukykyyn. Koheesiorahoituksessa Suomi on nettomaksaja.

Tosiasiain tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Britannian lähdön jälkeen EU-budjetti on nettona joka vuosi noin kymmenen miljardia euroa köyhempi kuin tällä hetkellä.

Pään pistäminen pensaaseen ei aja minkään alan etua. On puhuttava valinnoista. Yhden valinnan tyrmääminen herättää kysymyksen siitä, mikä lähestymistapa olisi sitten parempi.