Lukijalta: Maaseutu, velka ja tupo 2007 – käännekohta, josta ei palattu
Vuoden 2007 tupon vaikutukset näkyvät erityisesti maaseudulla – eikä hyvällä tavalla. Syntyi palkkaratkaisu, joka lisäsi julkisen sektorin menoja huomattavasti, mutta samaan aikaan yksityisen sektorin kantokyky mureni, kirjoittaa Jairi Palonen.
Yli miljoona suomalaista kamppailee maksujensa kanssa. Monella ei ole säästöjä – kun menot ylittävät tulot, turvaudutaan Kelan tukiverkkoon, kirjoittaja mainitsee. Kuva: Jarkko SirkiäKaksikymmentä vuotta tupo 2007:n jälkeen vaikutukset näkyvät erityisesti maaseudulla – eikä hyvällä tavalla. Syntyi palkkaratkaisu, joka lisäsi julkisen sektorin menoja huomattavasti, mutta samaan aikaan yksityisen sektorin kantokyky mureni. Kun tähän lisätään Nokian romahdus ja vuoden 2008 finanssikriisi, jäljelle jäi rakenteellisesti alijäämäinen julkinen talous.
Tupo:n seurauksena hoitoalan palkat nousivat, mutta vaikutukset heijastuivat koko kuntasektoriin. Julkinen sektori asetti tahdin, jota yksityiset – etenkin maaseudun pienyritykset, tilat ja alihankintaketjut – eivät pystyneet seuraamaan. Kotimainen tuotanto jäi altavastaajaksi globaalille halpatuonnille, joka rantautui nopeasti myös maakuntien marketteihin.
Nyt on aika puhua rehellisesti siitä, mitä voimme ylläpitää ja millä hinnalla.
Kustannusrakenteen kasvaessa moni yritys siirsi tuotantoaan Viroon ja muualle. Pienemmät kunnat ja aluekeskukset menettivät työpaikkoja, ja sen mukana verotuloja ja elinvoimaa. Samalla asumiskustannukset nousivat, eikä uudisrakentaminen enää houkutellut – monessa kunnassa rakennusala on pysähtynyt kuin seinään.
Velkasuhde on kivunnut yli 80 prosenttiin BKT:sta, ja hyvinvointialueiden alijäämät kasaantuvat. Tämä merkitsee uusia leikkauksia peruspalveluihin, joissa maaseutu on jo pitkään ollut heikommassa asemassa. Lähisairaaloiden lakkautukset ja terveyskeskuspalveluiden keskittäminen ovat arkipäivää – usein satojen kilometrien päästä haettavia.
Yli miljoona suomalaista kamppailee maksujensa kanssa. Monella ei ole säästöjä – kun menot ylittävät tulot, turvaudutaan Kelan tukiverkkoon. Tämä ei ole pelkkä suurkaupunkien ilmiö, vaan näkyy yhä enemmän myös maakunnissa. Ruokajonot kyläkeskuksissa eivät enää yllätä ketään.
Julkisen sektorin palkkaratkaisuja ei voi tehdä irrallaan kansantalouden kantokyvystä. Maaseutu elää tuotannosta ja viennistä – ilman kilpailukykyä meiltä katoaa pohja, eikä ulkomailta tuotu ratkaisu auta paikallista yrittäjää. Nyt on aika puhua rehellisesti siitä, mitä voimme ylläpitää ja millä hinnalla.
Jairi Palonen
Kokkola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
