Säästäväinen kansa

Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Juuri nyt se totuus on säästämisen välttämättömyys. Sen alle jää kaikki muu.

EU on niin suuri alue, että sinne mahtuu montakin totuutta. EU:n komissio on kuitenkin niin pieni, että sinnekin mahtuu vain se sama totuus kuin Suomeen. On säästettävä!

Vielä muutama vuosi sitten totuus niin Suomessa kuin komissiossakin oli toinen: Piti elvyttää!

Kaikille oli selvää, että säästämällä EU ja Suomi siinä sivussa näivettäisivät itsensä hengiltä. Eihän edes Laihialla olla niin nuukia, ettei työkaluja raskita käyttää.

Nyt näitä nuukia on niin komissio kuin Suomen hallitus täynnä. Muita ei olekaan.

Aloitetaanpa pienimmästä syntisestä. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) ajoi läpi poliisihallinnon uudistamisen. Kun poliisipiirejä lakkautetaan ja liikkuva poliisi peräti lopetetaan, saadaan rahaa uusien poliisien palkkoihin, selitti ministeri totisena.

Kävi niin kuin usein käy. Liikkuvasta poliisista tosin päästiin kuten monesta poliisipiiristäkin, mutta rahaa ei säästynyt. Päinvastoin. Uusien, entistä suurempien poliisipiirien päälliköiden ja muun päällystön palkankorotuksiin kuluu enemmän kuin muualta säästyy. Uusia poliiseja ei saada. Nykyisiäkin pitää vähentää, jotta palkkarahat saadaan kokoon.

Todellisia säästöjä ei näy. Hallituksen ”säästöistä” suuri osa kohdistuu kunnille maksettaviin rahoihin. Kunnat joutuvat sen takia nostamaan veroprosenttiaan.

Oletteko nähneet tiessä kuoppia tai peräti reikiä? Jaa olette.

Tienpidon rahoista on leikattu vuosi toisensa jälkeen. Ei ihme, että päällysteet ovat nykyisessä kunnossa.

Lehdet kyllä kirjoittavat, että ”talvi oli vaikea”.

Luuletteko, että ne kuopat ja reiät korjataan kunnolla? Älkää luulko. Hallitus leikkaa tienpidon rahoista taas sata miljoonaa. Ensi talvi on vielä vaikeampi.

Maanteitä ja katuja voidaan rakentaa uudelleen, mutta ihmisille aiheutetut vahingot ovat usein korjaamattomia. Siksi lapsiin, opetukseen ja koulutukseen iskevät leikkaukset kauhistuttavat kaiken nähnyttä toimittajaakin.

Muistattehan, miten yksimielisiä kaikki olivat muutama vuosi sitten luokkakokojen pienentämisen tarpeesta. Kansa tuki, ja hallitus myönsi rahaa. Lapsissa on tulevaisuus! Yhtään elämää ei saa hukata! Suomi on niin pieni maa, että jokaista tarvitaan!

Lapsiperheiden tuki on mukana Kataisen hallituksen ohjelmassa, ja koulutus on hyvin tärkeää. Lisäksi on säädetty nuorisotakuu, jolla taataan työpaikka tai koulutus kaikille. Oppisopimuskoulutus on erityisen lähellä itsensä pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) sydäntä.

Tuo kaikki on nyt unohdettava, kun pitää säästää. Hallitus leikkaa koulutuspaikoista ja tutkimusrahoista, luokkakokoja suurennetaan, erityisopetuksen tuki heikkenee, ja lapsiperheiden ja lasten tukea karsitaan. Lapsilisien leikkaus on vain yksi rikka tässä isossa rokassa.

Media onnittelee hallitusta jämeristä päätöksistä. Pitihän ne miljoonat jostakin kerätä.

Valitettavasti niiden miljoonien korko on kovempi kuin pahimmissa pikavipeissä.

Yksi laitospaikka vankilassa, mielisairaalassa tai muussa ”pitkäaikaishoidossa” maksaa liki puoli miljoonaa euroa vuodessa. Vankilaan menoa edeltää yleensä kausi, jossa vahinkoa tulee enemmän kuin lapsilisissä on ehditty säästää.

Sanotteko, ettei asioita voi laskea näin? Kyllä voi. Juuri näin ne pitääkin laskea. Pitää laskea sekä säästöt että niiden kustannukset. Muuten me petämme itseämme.

Työkalujako raskitaan käyttää edelleen? Epäilen sitäkin.

Hallitus aikoo myydä omistamiaan yhtiöitä ja maksaa niillä rahoilla velkojaan. Hullummaksi ei talonpito voi enää mennä.

Esimerkiksi Sammon osakkeet tuottavat pelkkinä osinkoina 4–5 prosenttia vuodessa. Lisäksi omaisuuden arvo karttuu 10–20 prosenttia vuodessa. Velan korkoprosentit Suomelle ovat puolet pienemmät kuin osinkotuotoissa. Lisäksi velkaeuron reaaliarvo pienenee koko ajan.

Omistuksia hallinnoiva virkamies sanoo myynnin perusteeksi, ettei ”valtion tehtävä ole osakesijoittaminen”. Huonot kaupat näkyvät olevan.