Juhana Vartiaisen ehdotuksella olisi ikävät seuraukset ruokaturvaan

Juhana Vartiainen ehdotti maataloustukien poistamista viljelijöiltä – ei luultavasti kokonaan, mutta alentavasti ja kohdistamista sellaisiin kohteisiin, jotka eivät varsinaisesti auta viljelijöitä.

Ylituotannostahan tässä on kysymys ja sen rahoittamisesta. Mutta jos jatketaan Vartiaisen ajatusta totaalisesta viljelijä­tukien leikkauksesta, sen seuraukset olisivat mullistavia.

Ensinnäkin tukileikkaus pitäisi toteuttaa koko maapallolla ja yhtä aikaa. Se ehkä on tulevaisuuden visio, kun väestön­kasvua joudutaan hillitsemään maapallolla.

Elintarvikkeiden raaka-­aineiden hinta nousisi kertaheitolla yli kaksinkertaiseksi. Korkean elintason maissa suuri osa pystyisi hankkimaan ruokansa, mutta 25–30 prosenttia väestöstä, joiden ansiotaso on alhainen, näissäkään maissa ei siihen pystyisi.

Seuraus olisi, että viime mainitut ottaisivat elintarvikkeet väkisin varastaen tai ryöstäen. Elleivät he näin tekisi, kuolisivat pois.

Alikehittyneissä ja diktatuurivaltioissa ihmisten voimat eivät riittäisi edes omavaltaiseen varastamiseen tai ryöstämiseen, vaan valtaosa väestöstä kuolisi ruuan puutteeseen. Molemmissa tapauksissa seuraus olisi anarkia ja valtioiden sisäisen rauhan menetys.

Tukipolitiikasta puhuttaessa käytetään aina nimityksenä maataloustukea. Todellisuudessa miltei kaikki tuki – ja se koskee koko maapalloa – on kuluttajatukea, jolla elintarvikkeiden hinta pidetään keinotekoisesti niin alhaisena, että jokainen ihminen maapallolla pystyisi syömään.

Tästä syömätuesta huolimatta maapallolla jollakin osilla nähdään nälkää niin, että uutiskuvista nähtynä ihmisluurangot ovat samannäköisiä, kuin toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien sotavangit.

Mitä tulee tukien alentamiseen Suomessa, se on itsekästä ja lyhytnäköistä politiikkaa. Jos tämä vielä Suomessa pinnistelevä viljelijäväestö ja maatalousammatinharjoittajat ajetaan alas ja turvaudutaan ostoruokaan, sen hinta nousee välittömästi kauppojen tiskillä. Samalla siirrytään maailmalla liikkuvien halpojen, epämääräisten ruuan raaka-aineiden käyttäjiksi. Luultavasti kukaan ei sitä todellisuudessa Suomessa hyväksy.

Heureka-museossa on hyvin havainnollistettu elintarvikkeiden osuus ihmisten ansio­tasoon suhteutettuna viimeisten 100 vuoden ajalta. Puupalikoilla on kuvattu, minkä osuuden ruoka on ansiotasosta haukannut eri vuosikymmeninä ja tämän sadan vuoden aikana.

Tällä hetkellä puupalikka on lyhin koko sataa vuotta kuvaavassa rivissä, eli elintarvikkeet ovat halvimmillaan suhteutettuna ansiotasoon.

Tukien alentamisesta on turha puhua. Parempi olisi keskittyä elintarvikkeisiin kohdistuvien veroluoteisten rasitteiden alentamiseen tai poistamiseen. Niiden osuus koko ketjussa on yllättävän suuri, varsinkin koti­maassamme Suomessa.