Narvan marssistako uusi perinne?

Tätä ehdottaa Pentti Kangasluoma (Lukijalta MT 5.6.17). Suomelle täyden itsenäisyyden vuoden 1917 päätteeksi tunnusti Neuvosto-Venäjä – ilman sotaa. Kiitoksena tästä Suomen sotajoukkoja oli melko tarkkaan vuoden päästä hyökkäämässä Neuvosto-Venäjällä Narvassa yhdessä virolaisten kanssa. Tällaista perinnettä liittyy myös Narvaan.

Tämä on viimeinen tapahtuma, jossa suomalaisia on ollut Narvan taisteluissa, eikä tässä taisteltu Suomen puolesta. Sama oli vuonna 1700, jolloin 40 000 suomalaista taisteli Kaarle XII:n ja Ruotsin puolesta.

Miksi ihmeessä meidän pitäisi luoda uutta perinnettä muiden puolesta taistelemisesta? Eivätkö suomalaiset ole sadan vuoden jälkeenkään itsenäistyneet ajattelussa ja kunnioituksessa riippumattomuuden käsitteeseen?

Sotatapahtumat eivät ole meille luoneet eivätkä turvanneet itsenäisyyttä. Sata vuotta sitten sen ratkaisi toinen valtio ja viime sodassa ulkopuolisten neuvottelema Teheranin sopimus, jonka mukaan natseja tukenutta Suomea ei miehitetty kuten muita vastaavia maita.

Suomi syntyi vuonna 1809, jolloin nousimme kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Se oli perustekijä itsenäisyydelle. Itsenäinen Suomi syntyi 31.12.1917, jolloin ensimmäinen maa tunnusti itsenäisyysjulistuksemme.

Näistä kahdesta tapahtumasta voi mielestäni luoda juhlavia säveliä uudeksi perinteeksi tuleville sukupolville sotaisten taistelulaulujen sijaan. Tämä jos mikä olisi juhlavuoden ylväin teko.