Tiesitkö, mistä marraskuu-sana tulee? – Martas tarkoitti erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä

Mielipide

21.10.201918:00

Kolumni

Sari Hyvärinen

Ruska hiipuu, kun puiden ja pensaiden viimeisetkin lehdet putoavat syksyn myrskyisten tuulten riepottamina märkään maahan. Kirkas väriloisto himmenee suppeampaan, murrettujen sävyjen skaalaan. Pian kaikki peittyy valkoisella, lumentulon haistaa jo ilmassa. Alakulo hiipii mieleen, ajatuksetkin saavat murretut sävyt. Poissa ovat kesän ilot ja lämpö, hehkun poskille tuo auringon sijaan navakka viima ja kylmästi piiskaava sade. Lokakuussa laskeudutaan martaaseen.

Marras on hyvin lähellä sen indoeurooppalaista kantasanaa martas, joka tarkoitti erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä. Lokakuun lopussa todella tuntuu, että luonto kuolee. Muuttolinnut lentävät kylmää karkuun, talvehtijat keräävät vimmatusti vararavintoa ihonsa alle ja talvikätköihin selvitäkseen hengissä pakkasen kiristäessä tiukasti takahampaatkin yhteen. Tänne jäävä elämä pyrkii eristämään tärkeimmät elintoiminnot kylmän kuolettavalta kosketukselta.

Myös ihminen toteuttaa aivojensa vanhimpien osien käskyä, koluaa vielä metsässä tuntitolkulla, katse tiukasti maassa. Talteen poimitaan loputkin, pakkasen jo puraisemat puolukat ja suppilovahverot. Lokakuu vietetään säilöen, purkittaen, haalien ja hamstraten. Pihakalusteet ja grillit pakataan visusti suojaan talveksi, polttopuurivit seisovat sotilaallisessa ojennuksessa, valmiina palvelukseen, vapauttamaan uumenistaan kesien aikana niihin kiinni kasvanutta energiaa ja lämpöä.

Lasten säänmukaisen pukeutumisen varmistaminenkin on oma projektinsa, josta tekisi mieli jättää meta-liite työn edestä kokonaan pois. Päiväkotivarusteista yläasteteinille kelpaaviin vermeisiin mahtuu monta tunnetilaa ja celsiusta väliin. Vanttuiden ja kintaiden läpikäynnistä keskusteluun pitkistä kalsareista voisi käyttää vaikka koko lokakuun.

Kaikessa tässä marrasta edeltävässä tekemisessä on kuitenkin syvällinen merkityksellisyyden tunne, sillä kantavana ajatuksena on elossapysymisen varmistaminen, martaan vastakohta. Polttopuupinoista suolasieniin ydinajatus on sama kuin talvehtivassa puun silmussa: otetaan elämä talteen talveksi.

Kun lopulta, kaiken valmistelun jälkeen, lokakuinen mieli pystyy näkemään lehdettömässä puussa kuoleman sijaan kevään uuden kukoistuksen airuen syntyy toivo, joka kantaa läpi talven pahimpienkin viimojen. Kevään ensimmäistä hiirenkorvaa jo odotellessa taltioidaan vielä keittiön liedellä rakkaudella valmistettuja aarteita hillokellariin. Ja kun lämpömittarin lukemat lopulta laskevat talvisen hyisiksi, kaikkein tärkeimmän lämmön tuottaa sydämessä hyvässä tallessa loimuava kuuma liekki.