Puutarha-alalla tarvitaan digitalisaatiota ja yhteistyötä

Pienen puutarha-alan kannattaa koota voimansa ja puhaltaa yhteen hiileen alan menestymiseksi.

Tietojärjestelmät ja varsinkin digitaaliset alustat voivat olla apuna kokoamalla yhteen neuvonnan, tutkimuksen ja yrittäjien tuottamaa ja tarvitsemaa tietoa. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia tiedon luomiseen ja kumulointiin sekä säästää kaikkien kustannuksia.

Vuosina 2014–2017 toteutetussa Sopu–Tieto -hankkeessa kokeiltiin puutarha-alan tutkimuksen, neuvonnan ja yrittäjien yhteistä innovointia ja yhteiskehittelyä. Muun muassa Rikala- ja Borisoff-säätiöiden rahoittamassa hankkeessa olivat mukana Luonnonvara­keskus, Pro Agria, Puutarha­liitto, Työterveyslaitos ja toistakymmentä puutarhayritystä.

Hanke selvitti niitä puutarhayritysten tarpeita, joita yhteistyö ja digialustat voisivat helpottaa.

Kovan kilpailun takia taloutta ja kannattavuutta ajateltiin kehitettävän tuotanto­prosessien ja myynnin hallinnalla sekä strategisella johtamisella. Lisäksi puutarhayrittäjien on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksa­misestaan.

Yhden ”strategiapolun” mukaan halutaan lisätä tehokkuutta nykyistä tuotantoa laajentamalla. Se voi tarkoittaa uutta tuotantotapaa, kumppanuutta, sisäisen toiminnan uudistamista tai aivan uutta organi­soinnin mallia, esimerkiksi yhteisyritystä.

Uudet yhteistyömuodot tuovat uusia haasteita, kuten luottamuksen rakentamista ja ylläpitämistä. Näihin myös neuvonta ja tutkimus tarvitsevat uusia kumppanuuksia.

Toinen strateginen polku tähtää yritysten toiminnan monipuolistamiseen. Silloin pohditaan, miten työnjako järjestetään, millaisia uusia tuotantovälineitä ja -proses­seja tarvitaan, ja keiden kanssa tehdään yhteistyötä, jotta moni­puolinen tuotanto onnistuisi. Tiedon hajanaisuus aiheuttaa lisävaivaa yrittäjille.

Kansainvälisesti tunnetaan käsite AIS eli Agricultural and innovation systems (maa­talous- ja innovaatiojärjestelmät). Siinä tutkimus ei ole tiedon luomisen ytimessä, vaan ainoastaan yksi tiedontuottaja monien joukossa. AIS-käsite laajentaa yhteiskehittämisen toimijoiden kirjoa kestävien tulosten saavuttamiseksi.

Kuinka on mahdollista siirtyä tutuista rakenteista yhteis­kehittämiseen? Digitaaliset alustat voivat olla osaratkaisu tähän.

Alustat ovat vaihdon tai jakamisen virtuaalinen paikka, jossa palvelun, tuotteiden tai osaamisen kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Erityisesti Suomessa virtuaalialustat säästävät aikaa, rahaa ja energiaa vähentämällä matkustamistarvetta. Digitaalinen alusta voisi myös vastata yritysten tarpeeseen hajallaan olevan tiedon löytämisestä.

Italiassa tehtiin mielen­kiintoinen neuvonnan ja tutkimuksen yhteinen alustakokeilu. Ensin muodostettiin oppimisryhmät valittujen aihe­piirien ympärille ja Moodle-­alusta niitä tukemaan.

Osallistuminen oli aluksi vähäistä. Kokeilun edetessä virtuaaliset keskustelut ja tiedonjakaminen nostivat esiin uusia tarpeita, joiden pohjalta toteutettiin live-kokouksia. Virtuaalinen alusta alkoi muokata fyysisiä tapaamisia ja niiden sisältöjä.

Digitaaliset ekosysteemit ovat tulevaisuutta myös puutarha-alalle, vaikka emme tiedä vielä tarpeeksi niiden tuomista mahdollisuuksista. Erilaisilla alustaratkaisuilla voidaan kasvattaa osaamista, tarjota vertaistukea tai käydä kauppaa.

Alustoja käytetään jo nyt, esimerkiksi Pro Agria on lanseeraamassa Bisnes+-alustaa, joka mahdollistaa ajantasaisiin yritystietoihin perustuvan etäyhteistyön.

Digialustoilla on kuitenkin omat rajoitteensa. Jos alustasta halutaan liike­taloudellista hyötyä, sen pitää sisältää yrityksen omaa tietoa ja sen on oltava houkutteleva kaikille yrittäjille.

Alustat täydentävät hyvin kasvokkaista vuorovaikutusta ja tiedonluomista.

Puutarha-alan yhteis­kehittämisen tukena voisi olla ”yhden luukun periaatteen” mukaisesti Pro Agrian, Puutarha­liiton ja Luken koordinoima kokonaisuus isompaan digitaaliseen eko­systeemialustaan kiinni­tettynä.

Erityisen tärkeää olisi arvioi­da digitaalisen alustan asiakkaille tuottama hyöty, alustan ansaintamalli eri toimijoille ja kokonaisuuden kannat­tavuus. Digitaalinen alusta ja lisääntyvä vuoro­vaikutus voivat tuottaa uutta arvoa ja innovaatioita viljelijöille ja alan asiantuntijoille.