Peltipuuseppä auttaa

Kuvat: Jaana kankaanpää 

Ikaalisten Mansoniemen ja Riitialan kyläkoulujen johtajaopettaja Riku Rahikalla on riittänyt viime vuosina kummasteltavaa. Maaseudulla paikallinen väki on perinteisesti kerännyt kyläkouluille lahjoituksia ja talkooapuakin on ollut saatavilla – yleensä tosin pyydettäessä.

Riitialassa niitä ei tarvitse pyydellä.

”Täällä asukkaat tulevat kerta toisensa jälkeen itse kysymään, mitä seuraavaksi voisivat tehdä koulun hyväksi.”

Koulun tukijoiden joukko on kolme vuotta sitten perustettu nuorehkojen miesten seura, Riitialan Peltipuusepät.

Peltipuuseppien toiminnan keskeisenä ajatuksena on ”tehdä hyvää ja jakaa hyvää”, kertoo yksi Peltipuuseppien jäsenistä, Juha Wiljakka.

He ovat lahjoittaneet kummikoulukseen nimeämälleen Riitialan kyläkoululle digikameran ja videokameran, sähköpianon sekä heijastinliivit kaikille koulun oppilaille. He ovat myös maalanneet koulun ulkorakennuksen sekä kunnostaneet sen katon.

Hyvän tekeminen ei rajoitu pelkkään kouluun. Naapurikylässä Tevaniemessä sijaitsevaan toimintakeskukseen Peltipuusepät ovat tehneet penkkejä ja ensi kesänä he aikovat olla mukana paikallisen uima- ja venerannan kunnostustalkoissa.

Ideoita rannan kohentamiseen on jo heitelty saunailloissa, kertoo Janne Kianen.

Wiljakan mukaan Peltipuusepät on nimenomaan paikallisten miesten porukka. Jokaisella mukana olevalla on jokin kytkös Riitialan kylään ja sen kyläkouluun. Useimmat asuvat nytkin kylällä.

Wiljakka kuitenkin korostaa, ettei Peltipuusepät ole kyläseura. Sekin Riitialassa on ja on ollutkin jo lähes 30 vuotta.

Lisäksi kylällä toimii vuonna 1959 perustettu Riitialan seudun erämiehet sekä kaksi seurantaloa, urheiluseura Nousevan voiman talo ja työväentalo.

Riitialan seutu on tunnettu vahvasta talkoohengestä.

Vaikka miesporukan nimi viittaa aivan eri materiaaleihin, tosiasiassa yhteisen harrastuksen alkuun liittyy läheisimmin muovi. ”Peltipuusepät sai alkunsa miesten Tupperware-kutsuilta”, Wiljakka kertoo.

”Ensin me hiukan hämmästeltiin, kun oltiin kokoonnuttu katsomaan muovikippoja, mutta myöhemmin illan mittaan saunassa tuumittiin, että voisihan tällä porukalla jatkaa tapaamisia muissakin merkeissä”, muistelee illan tapahtumia Janne Keskinen.

Peltipuuseppiä on tällä hetkellä 17. Porukkaa ei ole tarkoitus siitä juurikaan kasvattaa.

”Meillä on tavoitteena pitää määrä kohtuullisena. Nyt meitä on sen verran, että useimmiten koko porukka saadaan kerralla kasaan ja kaikki pääsevät osallistumaan”, toteaa Tapio Hankala.

”Tärkeintä on, että kaikilla on hauskaa”, Wiljakka lisää.

Lopuksi on vielä pakko kysyä porukan nimestä. Kun lähdimme jutuntekoon Riitialaan, ainakin alitajuisesti ajattelimme menevämme tapaamaan puu- ja metallikäsitöitä harrastavaa porukkaa. Siitä ei sitten tainnut olla kyse?

Viisikkoa naurattaa.

”Ei ole, vaikka moni meistä tavalla tai toisella onkin rakentamisen kanssa tekemisissä”, Hankala toteaa.

”Peltipuusepät on alunperin 1970-luvulla toimineen paikallisen puulaakijoukkueen nimi. Nimi taitaa olla semmoinen sisäpiirivitsi, jonka tarkkaa historiaa ei kukaan enää muista”, Wiljakka lisää.

Vaikka perinteinen nimi on nyt napattu kokonaan uuteen käyttöön, alkuperäiset aktiivit eivät asiasta pahastuneet. ”Pitivät sitä suorastaan kunnia-asiana, että nimen tarina jatkuu”, Hankala iloitsee.

JUHANI REKU

Peltipuusepät ryhmäkuvassa vanhassa opinahjossaan Riitialassa. Rivissä vasemmalta Janne Keskinen, Tapio Hankala, Janne Kianen, Juha Wiljakka ja Jarkko Luhtala.