Raviala lastuna laineilla – lähitulevaisuudessa nähdään, millainen sopimuskumppani Suomen valtio oli hevosalalle

Mielipiteen päivittäminen olosuhteiden muuttuessa on viisautta. Vedonlyöntimarkkinat ovat muuttuneet Suomessa nopeammin kuin odotettiin. Suomeksi sanottuna Veikkauksen osuus pelimarkkinasta on pienentynyt ja samaa tahtia myös yhtiön pelikate – hieno sana kuvaamaan sitä, kuinka paljon pelaajat vuodessa häviävät – ja edunsaajille pumpattavat eurot ovat vähentyneet.

Kiihtyvälle muutokselle on monta syytä. Veikkaus on jakomielisessä tilanteessa, kun sen edellytetään suitsivan peliongelmia ja ongelmapelaamista tiukasti. Toisaalta markkinaosuudesta ja tuotoista pitäisi taistella ilman yhteiskunnallisia velvoitteita toimivia ulkomaisia yhtiöitä vastaan.

Samaan aikaan peliyhtiöille kirjaimellisesti rahantekokoneita olleet peliautomaatit ovat muuttuneet punaisiksi vaatteiksi. Kun Veikkaus vielä vauhditti liukuaan omalla ylimielisyydellään, pelimarkkinat ovat olleet viime vuodet melkoisessa teholinkouksessa. Uudet pelimarkkinat ovat edessä yllättävän äkkiä.

Lisenssimarkkinaan siirtyminen ei liene enää mielipidekysymys. Onkin syytä jo keskittyä siihen, miten Veikkaus ja etenkin sen edunsaajat tulevat uudessa tilanteessa pärjäämään.

Veikkaus sinänsä pärjää varmasti jatkossakin. Valtiollisen peliyhtiön taustavaikutusvoima on edelleen poikkeuksellinen. Veikkaus saanee pitää monopolin piirissä ne osat jotka se haluaa, lähtien suomalaisille rakkaasta Lotosta.

Edunsaajien kesken taas tullaan käymään kovaa vääntöä, kun rahat kulkevat valtion budjetin kautta, eikä potti varmasti ole tulevina vuosina ainakaan kasvamassa. Veikkauksen rahoitus on ollut ja on elinehto monelle sosiaali- ja terveysalan, kulttuurin ja liikunnan järjestölle.

Oma kokonaisuutensa on hevostalous. Kun peliyhtiöt vuoden 2017 alussa yhdistettiin, mukana meni myös Suomen Hippoksen omistama Fintoto Oy, jonka markkinaosuus oli yhtiöiden yhdistämisen aikaan vajaat neljä prosenttia. Kun yhtiöt yhdistettiin, hevostalouden osuudeksi tuotoista sovittiin neljä prosenttia eli lähtötasolla noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

Hevostalouden edistäminen valtion budjetista 40 miljoonalla eurolla vuodessa voi kuulostaa helpolta leikkauskohdalta, jos ei tunne tai ymmärrä tai halua ymmärtää asian taustaa. Raha on hevostalouden itse tuottamaa, ja sillä pyöritetään kokonaista elinkeinoa.

Hevosala on rahoituksen suhteen veitsi kurkulla. Aikaisemmin bisnes oli omissa käsissä, mutta kun hevosala lähti yhteisen peliyhtiön kelkkaan, Fintoto myytiin uuden Veikkauksen pohjalle pilkkahintaan. Vastineeksi piti saada vakautta ja kasvua.

Lähitulevaisuudessa nähdään, kuinka luotettava sopimuskumppani Suomen valtio mahtoi hevosalalle olla.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.