Ääriliikkeet ohjaavat päätöksentekoa

Luin erään lehden pääkirjoituksen otsikkoa: Susia on opittava sietämään. Ajattelin kauhulla, mihin suuntaan arkielämä Suomessa ollaan viemässä.

Onko ääriliikkeiksi luettavilla eläin- ja luonnonsuojelujärjestöille annettu liiaksi valtaa, joka näkyy päätösten vieraantumisena todellisesta elämästä.

Mikä näissä ns. ääriryhmien toiminnassa sitten huolestuttaa? Jos politiikassa on joku ääriryhmä esimerkiksi oikealla, niin sehän tuomitaan Suomessa ja koko EU:n alueella välittömästi katastrofaalisena uhkana ja vaaditaan lopetettavaksi. Mikä on aivan oikein, emme kaipaa niitä. Mutta jos ääriliike on eläin- tai luonnonsuojelun osa-alueella, niin se onkin olevinaan eri juttu. Niistä ryhmistä on alettu ottaa asiantuntijat lakienvalmisteluun, elykeskuksiin, ministeriöön, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen... On jopa haluttu ottaa siltä osa-alueelta ministeri, joka ihannoi näiden liikkeiden toimintaa.

Poliisit, alueiden kaavoittajat ja teiden suunnittelijat ovat näitten järjestöjen vallan pelinappuloita ja jopa uhkailun kohteena.

Puolueissa on sopivasti näitä mukana, joiden pää on pilvissä ja vastuuta ei ole mistään. Mediaa taas vedetään kuin pässiä narusta, koska heille sensaatiot ovat tärkeitä ja sen ovat ääriliikkeet oivaltaneet.

Median kritiikittömyys kummastuttaa samoin kuin se, että asioita ei kyseenalaisteta.

Itse olen ollut koko ikäni eläinten- ja luonnonsuojelija jo entisen ammattini puolesta ja muutenkin kunnioitan niitä arvoja mitä luontoon kuuluu, mutta en kuitenkaan fanaatikkona.

Ääriliikkeissä olevat toimivat tietenkin aatteensa mukaisesti, mutta minkä aatteen? Välillä tuntuu ja näkyy, että ammatillinen tai yhteiskunnallinen haitanteko on suurempana tavoitteena, kuin eläinten- tai luonnonsuojelu

On myös outoa, ettei näiden ryhmien tarvitse koskaan todistaa mitään väitettään oikeaksi, vaan se kuuluu oikeuksiaan puolustavalle taholle. Jos eläinsuojelijat esittävät susien olevan ihana karvainen mollukka, joka ei tee kenellekään mitään pahaa, niin se on ”valtakunnan totuus”.

Tai jos nämä sanovat merimetsojen ja hylkeiden nauttivan vaan elämästään ulkoluodoilla ja syövän roskakalaa, niin se on totuus. Yritä sitten sanoa kalastajana tai maaseudun asukkaana, että hänen ammattinsa loppuu tai lapset ja itse pelkäävät. Sinun pitää nyt todistaa ennen niin selkeät ja jokaisen tervejärkisen ymmärtämät asiat.

Onko tosiaan niin, että laillistamme itse huomaamattamme ääriryhmien toiminnan Suomessa?

Me pidämme maatamme sivistysvaltiona, mutta millaiseksi olemme sitä muuttamassa.

Vai olemmeko niin sokeita, että on parempi uskoa ääriliikkeiden fanaatikkojen ”tietoon” ja toimintaan, kuin ihmisiin jotka joutuvat elämään todellisessa maailmassa.