Lukijalta: Toistemme huomioimisen taito on kateissa
Keskustellaan keskenämme liikennevälineissä, linja-autopysäkeillä, siellä missä ihmisiä liikkuu, niin voimme kaikki ainakin pikkuisen paremmin, kirjoittaa Birgitta Wulf.
”Me tarvitsisimme ihan tavallista arkista kommunikaatiota, myös fyysistä yhdessäoloa toistemme kanssa”, kirjoittaja pohtii. Kuvituskuva.Osaammeko enää lohduttaa ja antaa tukea toisillemme, elämässämme kun tapahtuu koko ajan niin ikäviä asioita. Hoitoon on joskus vaikea päästä, varsinkin jos mielemme järkkyy. Tuntuu ettei ole ketään joka meitä voisi auttaa tai edes kuunnella, olemmeko menettämässä toistemme kohtaamisen taidon?
Ihailemme uutta tapaamme viestittää. Keskustelemme kyllä innokkaasti somessa erilaisilla foorumeilla ja alustoilla sekä lehtien mielipidepalstoilla. Lista miten päästä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa on loputon, puhelimessa puhumista unohtamatta.
”Ihmiset eivät enää vieraile toistensa luona, kun kyläilykulttuurikin on hävinnyt.”
Me tarvitsisimme kuitenkin ihan tavallista arkista kommunikaatiota, myös fyysistä yhdessäoloa toistemme kanssa. Tämä ihmisten tarve toistemme läheisyyteen näkyy parhaiten kaupoissa. Näemme kuinka ihmiset pysähtyvät kiireettömästi syvällistenkin keskustelujen äärelle.
Me tarvitsemme fyysisiä kohtauspaikkoja missä voisimme rauhassa keskustella elämämme iloista ja suruista. Kirjastot ovat hyviä kokoontumispaikkoja, mutta sielläkin pitää olla hiljaa ettei häiritse muita. Ihmiset eivät enää vieraile toistensa luona, kun kyläilykulttuurikin on hävinnyt.
Olemme menossa uutta aikaa kohti, jotain on kehiteltävä että voisimme paremmin. Yksistään psyykettä hoitava lääketeollisuus kun ei voi auttaa pahaan oloomme. Keskustellaan keskenämme vaikka liikennevälineissä, linja- autopysäkeillä, siellä missä ihmisiä liikkuu niin voimme kaikki ainakin pikkuisen paremmin!
Birgitta Wulf
Salo
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







