Heinäluoma: Paljosta puheesta ja leikkauspäätöksistä huolimatta valtion velka ei ole vähenemässä

Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) esittelemä budjettiesitys on rajusti alijäämäinen. Kuva: Rami Marjamäki

Orpon hallitus on saanut vaikean alun. Vaikeudet eivät kuitenkaan tule tällä kertaa pandemiasta tai Ukrainan sodasta vaan pitkälti kotimaasta.

Rasismikohu toi kesällä hallitukselle kielteistä näkyvyyttä myös Euroopassa. Hallituksen ministerien vanhat kirjoitukset synnyttivät vilkkaan keskustelun Suomessa, mutta kyllä kohu huomattiin muuallakin. Usea kollegani esitti kesän aikana kysymyksen, mitä Suomessa oikein tapahtuu.

Presidentti Niinistö ojensi tilanteessa auttavaa kättä ja tarjosi hallitukselle nollatoleranssia suhteessa rasismiin. Neuvo oli hyvä, sillä muukalaisviha, rasismi ja natsismi ovat vakavia asioita kaikkialla Euroopassa.

Syksyn alkaessa rasismikeskustelu on vähentynyt ja talouskeskustelu otti paikkansa ykkösaiheena. Paljosta puheesta ja leikkauspäätöksistä huolimatta valtion velka ei ole vähenemässä. Budjettiesityksen alijäämä ensi vuodelle on 11,6 miljardia eli 3,6 miljardia Marinin hallituksen viimeistä budjettia suurempi.

Alijäämän syynä on ennen kaikkea verotulojen ehtyminen ja heikentyvä talouden toimeliaisuus. Hallitus on nyt pahassa paikassa. Leikkauksista huolimatta alijäämä kasvaa, josta uhkana on uusi leikkauskierre; vähemmän tuloja, lisää leikkauksia, vähemmän tuloja.

Hallituksen pitäisi nyt siirtää katseensa kasvun vauhdittamiseen ja työllisyyden tukemiseen. Luottamuksen säilyttäminen tulevaisuuteen on avainasemassa, jotta kotimainen kysyntä ja talouden toimeliaisuus ei seuraavaksi kyykkää.

Rakennusalan tilanne on erityisen hälyttävä. Alan merkitystä ei ilmeisesti ole hallituksessa sisäistetty, sillä rakennusalaa parhaillaan runtelevaan shokkiin ei budjettiehdotuksessa ole suunnattu todellisia toimia.

Rakentamisen osuus bruttokansantuotteesta on noin seitsemän prosenttia. Rakennusala työllistää noin 250 000 henkeä ja rakentamisen arvoketju työllistää joka viidennen työssäkäyvän. On selvää, että rakennusalan taantuma ja käynnistynyt konkurssisuma vetää koko kansantaloutta pahasti alavireiseksi.

Finanssikriisin oloissa Suomi tuki voimakkaasti rakennusalaa pitääkseen pyöriä pyörimässä. Nyt näin ei ole ja uhkana on lisää alan yritysten konkursseja, työttömyyttä ja kipeästi kaivattujen ammattilaisten katoamista alalta ja Suomesta.

Asuntoja kuitenkin tarvitaan, asuntoja sekä muita rakennuksia pitää edelleen korjata ja liikenneyhteyksiä parantaa. Nykyhetkeä parempaa aikaa näiden toimien tekemiseen on vaikea nähdä.

Vanhasen II-hallitus käytti rakennusalaa talouskehityksen tukemiseen. Kannattaisiko siis nykyhallituksestakin soittaa silloisille asuntoministeri Jan Vapaavuorelle ja elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle, jotka 15 vuotta sitten hakivat toimivia elvytysratkaisuja talouden tarpeisiin.

Säästöjäkin tarvitaan, mutta jälleen kerran on lyhyessä ajassa nähty, että kyky tukea kasvua ja työllisyyttä on talouden tasapainottamisessa tärkeämmässä asemassa kuin pelkät leikkaukset.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko.