Valituskopissa sisin puhdistuu

Kylillä

Suomalaiset ovat purnaajakansaa. Aina löytyy jotain valittamisen aihetta, kelit ovat huonot tai pomo hankala. Biobensa ei sovi autoon ja telkkarista tulee pelkkiä uusintoja. Niistä jupistaan.

Mutta jos suomalaista pyytää erikseen purnaamaan, hän vaikenee ja sanoo, että en minä mikään valittajatyyppi ole.

Näin on päätellyt vihtiläinen taidekasvattaja Riitta Kivi. ”Me suomalaiset olemme aika jänniä valittajia.”

Kivi ja taiteilija Vuokko Kihlanki-Hirvonsalo keksivät viime kesänä antaa ihmisille valituskanavan. He toivat Vihdin kulttuurikeskus Käpykylään vanhan puhelinkopin, jossa asiakkaat voivat valittaa mistä tahansa. Tosin langan päässä ei kukaan kuuntele, mutta tärkeintä onkin, että saa valittaa.

Ajatus syntyi vitsinä, ja vitsi se on edelleen.

Kivi ja Kihlanki-Hirvonsalo sanovat, että he kehittävät kaikenlaisia ajatuksia Vihdin kirkonkylän elämän virkistämiseksi. Nyt he ovat onnistuneet, koska ihmiset tulevat matkankin päästä katsomaan valituskoppia. Yleensä kävijät ovat lukeneet kopista paikallislehdestä tai Ylen uutissivuilta.

Harva kuitenkaan suostuu valittamaan ääneen. Puhuminen on suomalaiselle vaikeaa, vaikka saisi puhua kopin suojassakin.

Suositumpaa on tehdä valitus tekstiviesteillä. Ne ovat kopissa olevia paperilappuja, joihin valitus kirjataan. Lappuja on kertynyt iso pino.

”Mitä pahaa olen tehnyt, kun Openoffice ei suostu vaihtamaan riviväliä. Rupiaa ottaan käpyyn.”

Suuri osa valituksista on omakohtaisia kokemuksia. Kesällä on kuuma, kauppoja ei ole tarpeeksi, skeittiramppeja pitää saada lisää.

”Näpit jäässä lumituiskussa odottamassa vuoroa pankkiautomaatille. Minä. Maksava asiakas.”

Siitäkin voi valittaa, että muut ovat valittajia.

”Happamia naamoja Vihti täynnä.”

Nuorilla on monenlaisia valituksen aiheita. 14-vuotias Jassu on jättänyt koppiin useita tekstiviestejä, joissa hän pahoittelee, ettei hänellä ole hevosta eikä tietokonetta. Jassu olisi kiintoisaa tavata. Mutta ehkä hän on vain teini-ikäisten työryhmä, joka toimii nimimerkin turvin.

”Miksei äiti osaa valita miehiään oikein?” pohtii joku.

Yhteiskunnallisiakin aiheita käsitellään. Vihdin juomaveden laatu on ollut viime vuosina heikkoa. Ongelmien takana ovat bakteerimyrkytys ja juomaveteen joutuneet kuolleet oravat. Kunta joutui klooraamaan vettä kolmen vuoden ajan.

”Mistähän tämä Vihdin Orava-vesi oikein johtui? Kloori kloori hallelujaa”, kirjoittaa valittaja.

Kiven mielestä valituskoppi voi toimia jopa rippikoppina. Kun saa kertoa, mikä kalvaa, sisin puhdistuu.

Hän muistuttaa, että joissakin maissa valittaminen on suurta teatteria, suorastaan taidetta. Hän kaipaa suomalaisilta samanlaista otetta.

”Jos enemmän valittaisi, ehkä hymykin olisi herkemmässä.”