Kaikki tämä tehdään, jotta kasvanutta petopainetta voidaan helpottaa
Suurpetopolitiikka on Suomessa ajautunut kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien ja ennen muuta kansallisen ja EU-oikeuskäytännön johdosta konkeloon, kirjoittaa Sari Essayah kolumnissaan.
Suurpetojen poikkeuslupiin etsitään käytäntöjä. Kuva: Markku VuorikariSuurpetojen poikkeuslupakäytäntöjä kehittänyt, juridiikan osaajista koostuvan asiantuntijatyöryhmän loppuraportti julkaistiin äskettäin. Tiettävästi tällaista juridista asiantuntijatyöryhmää ei ole aiemmin Suomessa käytetty.
Raportti antaa kattavan kuvan siitä konkelosta, johon suurpetopolitiikka on Suomessa ajautunut kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien ja ennen muuta kansallisen ja EU-oikeuskäytännön kanssa.
Kevätkaudella työskentely keskittyi vahinkoperusteisten poikkeuslupien sujuvoittamiseen ja tämän työn tuloksena astui asetusmuutos jo kesällä voimaan.
Asetusmuutoksen myötä poikkeuslupa voidaan myöntää kohdentamatta sitä tiettyyn yksilöön ja pyynti voidaan sallia vahinkokohdetta laajemmalla alueella. Nämä muutokset ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi sulan maan aikana vahinkoja tehneen ja laumana liikkuvan suden metsästyksessä.
Aiempi vaatimus kohdistaa lupa juuri tiettyyn yksilöön on ollut haastava. Poikkeusluvan voimassaoloaika piteni 31 vuorokauteen. Uutta asetusta on jo hyvin sovellettu kuluneen kesän aikana.
EU:n jäsenmaiden kesken löytyi ymmärrystä sille, miten tärkeää on mahdollistaa suden sosiaalisesti kestävä kannanhoito.
Syyskaudella työryhmän työskentely keskittyi etsimään ratkaisuja kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Ruotsin käytäntöjä on tässä työssä myös tutkittu huolella.
Metsästyslakiin tehdään muutos, jossa suurpetojen poikkeuslupapäätöksissä on ekologisen kestävyyden lisäksi otettava huomioon myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.
Samoin lisätään ministeriölle asetuksenantovaltuus määrittää kannanhoidollisen metsästyksen päämäärä. Juuri tämä oikeusistuimissa kestävän päämäärän asettaminen on ollut se kompastuskivi, johon kannanhoidollisen metsästyksen luvat ovat valitusten myötä kaatuneet.
Raportissa viitoitetaan myös jatkoaskeleita. Kannanhoidollisten lupien alueellisten perusteluiden vahvistaminen on keskeistä. Suurpetokantojen viitearvot sekä niiden taustalla oleva riskitasojen valinta otetaan tarkasteluun jo kannanhoitosuunnitelmien päivittämisen yhteydessä.
Lisäksi raportissa on tunnistettu edelleen tieto- ja jatkoselvitystarpeita, jotka menevät sisällöltään juridiikan ulkopuolelle. Tässä on keskeistä keventää poikkeusluvan hakijan roolia ja puolestaan vahvistaa viranomaisen roolia lupien perustelemisessa.
Jatkamme edelleen myös aktiivista vaikuttamista EU-lainsäädäntöön, jotta voimme vaikuttaa ongelman juurisyihin. Historiallinen suojelustatuksen muutos Bernin sopimuksen osapuolikokouksessa saatiin joulukuun alussa.
Tämä muutos on edellytys luontodirektiivin liitteiden muuttamiselle. Olen ollut asian edistämisen kanssa erittäin aktiivinen ja iloitsen siitä, että EU:n jäsenmaiden kesken löytyi ymmärrystä sille, miten tärkeää on mahdollistaa suden sosiaalisesti kestävä kannanhoito.
Kaikki edellä mainittu tehdään, jotta kasvanutta petopainetta voidaan helpottaa mahdollisimman pian.
Kolumnin kirjoittaja on maa- ja metsätalousministeri (kd.).Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
