Kenelle keskuspankin rahat annetaan?

Euroopan keskuspankki aloittaa vihdoin todelliset elvytystoimet. Keskuspankki aikoo ostaa yksityisiltä rahoituslaitoksilta arvottomia arvopapereita yli 1140 miljardilla eurolla. Tähän asti noususuhdannetta on yritetty työntää liikkeelle pelkän narun avulla, eli laskemalla korkoja.

Pankit luonnollisesti sijoittavat yhteiskunnalta saamansa rahat kohteeseen, joka antaa pankkien johtajille suurimmat bonukset sekä hyödyttää eniten pankkien omistajia. Tämä johtaa siihen, että keskuspankin rahat voivat päätyä esimerkiksi Kiinan talouden elvytykseen tai ne pestään veroparatiiseissa putipuhtaiksi.

Karrikoidusti sanottuna nykymuotoinen setelirahoitus tarkoittaa sitä, että jokainen EU:n kansalainen lahjoittaa 2300 euroa sille yhden prosentin kansanosalle, joka jo nyt omistaa puolet maailman varallisuudesta. Tietysti tämä samalla elvyttää taloutta, koska osa rahoista valuu pankkien antamien lainojen kautta koko yhteiskuntaan.

Setelirahoituksen tehoa voidaan kuitenkin merkittävästi parantaa antamalla rahat EU:n jäsenvaltioiden investointeihin väestömäärän suhteessa. Tällöin ne menevät suoraan ja lyhentämättöminä jäsenvaltioiden työllisyyden parantamiseen. Näin rahoilla saadaan uusia teitä, sairaaloita, kouluja, valokaapeliyhteyksiä, rautatietunneleita ja niin edelleen. Samalla verotulot kasvavat.

Historia osoittaa, että monet hallitsijat ovat panneet valtakunnan talouden kuntoon oikein mitoitetun ja kohdistetun setelirahoituksen avulla. Se toimii aivan samoin kuin auton kaasu; jos sitä painaa liikaa, auto menee metsään, jos taas painetaan liian vähän, auto ei liiku.

Lamassa kyse on siitä, että raha ei liiku. Parhaiten se saadaan liikkumaan antamalla laskusuhdanteen aikana rahaa köyhille valtioille ja kunnille, jotka ostavat palveluja ja tuotteita yksityisiltä yrityksiltä. Raha ei liiku eläkeläisten pilkkimaksujen tai pullonpalautusveron voimalla.

On kerrassaan käsittämätöntä, että media tai poliitikot kiistelevät setelirahoituksen merkityksestä, mutta kaikkein tärkeimmästä asiasta ei keskustella lainkaan. Setelirahoituksen tehon kannalta oleellinen ydinkysymys on: Kenelle keskuspankin eli meidän rahat annetaan?