Pariskunta keksi hauskan tavan tuoda eri-ikäiset yhteen joka viikko

Mielipide

15.3.201918:08

Kolumni

Stiina Hovi

Pöydistä huokuu keskittyminen, kun Litsan lautapelikerho kokoontuu. Kuva: Stiina Hovi

Lautapelit ovat kehittyneet huimasti vuosien varrella. Kuva: Stiina Hovi

Pelejä on joka kerralla tarjolla yli sata. Jokaiselle löytyy mieleinen. Kuva: Stiina Hovi

Aki, Annika, Sampo ja Kai Saarto ovat lautapelikerhon vakiokalustoa. Papu-koira on kerhon hurmaava maskotti. Kuva: Stiina Hovi

Antti Lehmusjärvi tuli kerhoon Terhon, 4, kanssa. "Tässä pikkuhiljaa totutetaan uutta sukupolvea pelien maailmaan." Kuva: Stiina Hovi

Seurakuntatalon pöydät täyttyvät pikkuhiljaa. Kortteja jaetaan, nappulat liikkuvat laudalla. Litsan lautapelikerho on alkanut. Joka pöydästä paistaa keskittyminen: tänne on tultu pelaamaan.

Kerhon vetäjät, turkulaiset Kai ja Annika Saarto ovat lautapeliharrastajia. Heillä on myös peliblogi ja podcast. "Koko töiden ulkopuolinen elämä pyörii pelien ympärillä", he nauravat.

"Aluksi järjestimme kotona peli-iltoja tutuille. Se laajeni koko ajan. Lopulta meille saattoi tulla 20 henkeä. Muistan, kun vintillä liimasin risoja tuoleja kasaan, että saatiin kaikille istuimia! Alkoi olla kauhea stressi asiasta", Kai muistelee. "Pähkäilimme, että joku ulkopuolinen tila olisi kätevämpi."

Kain veljen vaimo toimi tuolloin suntiona Kaarinan seurakunnalla. Hän oli esittänyt, voisiko seurakuntatalolta saada tilan lautapelikerholle. "Sieltä soitettiin, että ihanaa kun aloitatte tämmöisen toiminnan! Olin vähän hölmistynyt, sillä meillä se oli vasta ajatuksen asteella", Kai nauraa.

Seurakunnan mielestä kerho sopi luontevasti toimintaan. Se on hyvä, sillä monesti seurakuntatalot ovat vajaakäytössä. Mitä enemmän aktiviteettia, sitä todennäköisemmin kiinteistöt saadaan pidettyä.

Lautapelikerho on avoin kaikille. "Muualla kerhot ovat enemmän tosiharrastajille. Meidän on kaikille vauvasta vaariin", Annika kertoo. "Tämä on kylämäistä toimintaa, kasvatetaan lapsia samalla."

Kerrallaan kerhossa käy parikymmentä ihmistä.

"Joulun alla puurojuhlassa oli varmaan eniten ikinä: 65”, Annika muistelee. "Pelattiin koko päivä", Kai jatkaa. "Meillä oli jopa pomppulinna! Oikeasti!"

Kerho on toiminut nyt 2,5 vuotta. Vakituisia kävijöitä on paljon. "Vetovastuu on laajentunut. Tämä joukko on paljon enemmän kuin me", Annika kiittelee. "Jos tulee uusia mukaan, niin vakkarit ottavat heidät huomaansa heti."

Kerhossa käy jonkin verran lapsiperheitä, lisäksi on paljon nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä.

Annika toivoo myös varttuneempia mukaan: "Olisi kiva jos eläkeläisetkin kerhon löytäisivät."

Pelejä on iso kaapillinen. Ne ovat osin seurakunnan, mutta yli puolet Saartojen omia. "Tuomme myös joka kerralle vaihtuvia pelejä. Täällä on yli 100 vaihtoehtoa", Kai kertoo.

Joskus yhden pelin kanssa menee koko ilta, joskus taas kokeillaan useampaa. "Olisi järkevää pelata samaa monta kertaa, oppisi strategian." Annika pohtii.

Osa kävijöistä on vannoutuneita peliharrastajia, osalle kerho on aikaa perheelle. "Täällä käy muutama vanhempi, joka tulee varta vasten lapsen kanssa pelaamaan", Annika kertoo.

Yksi heistä on Antti Lehmusjärvi, joka saapunut 4-vuotiaan poikansa Terhon kanssa."Käymme pari kertaa kuukaudessa. Terho aamusta lähtien tänäänkin kyseli, että onhan se lautapelikokous tänään. Tässä pikkuhiljaa totutetaan uutta sukupolvea pelien maailmaan", hymyilee vuosia pelannut Antti.

Lapsilla on yleensä jokin älylaite mukana, sillä he eivät jaksa keskittyä peliin koko aikaa. Viihtymistä auttaa myös pieni herkkutarjoilu: mehu ja keksit.

Kerho toimii joka viikko. "Oltiin uudenvuodenpäivänäkin täällä. Ja kerran itsenäisyyspäivänä pelattiin suomalaisia lautapelejä ja syötiin siniristikakkua", Annika muistelee.

Parasta Saartojen mielestä kerhon pidossa on siellä käyvät ihmiset.

"Tämä on sosiaalinen harrastus. Alkuun kuvittelimme, että kaverimme tulevat tänne. Mutta eivät tulleet. Ekalla kerralla mietittiin, että olemmeko kaksin. Hämmästyimme, kun ventovieraita alkoi valua sisään", Kai muistelee.

"Uudet tulevat yleensä toisenkin kerran. Myös muut kuin me viihtyvät. Se motivoi", Annika kiittää.

"Vieraan ihmisen kanssa juttelu voi olla välillä vaivaantunutta. Tässä on heti yhteinen kieli, pelin kieli. Kun peli on ohi, ollaan jo kavereita", Kai kertoo.

Kerhon kävijämäärä on kasvanut pikkuhiljaa, kun tieto on kiirinyt.

Kain veljenpoika, Aki Saarto, on ollut toiminnassa mukana alusta lähtien Saartojen apuna.

"Jaoin alkuun kerhomainoksia kauppojen ilmoitustauluille", hän kertoo "Kai ja Annika tartuttivat pelaamisinnon minuun."

Akin mukana kulkee kerhon maskotti, Papu-koira. Se tervehtii tulijat ja ottaa vastaan rapsutuksia.

Porukkaa kerhossa käy parinkymmenen kilometrin säteeltä.

"Kerran eräs matkailija tuli Portugalista asti pelaamaan. Hän oli netistä löytänyt meidät", Kai kertoo. Vuoden ajan kerhossa kävi kanadalainen vaihto-oppilas. "Isäntäperheessä ei kukaan pelannut, joten hänelle peli-ilta oli viikon kohokohta."

Litsan lautapelikerho joka tiistai klo 18–21 Littoisten seurakuntatalolla (Kampakuja 1, Kaarina).

Facebookissa Litsan lautapelikerho -ryhmä.