Kaivoslaki ja yritystukien järjettömyys

Onko järkeä uusiutuvien luonnonvarojemme järkevällä hyödyntämiselläkin tukea ulkomaisia kaivosyhtiöitä viemään käytännössä mitään maksamatta uusiutumattomat luonnonrikkautemme?

Kuvitteellinen esimerkkilaskelma.

Kun Pölkky Oy ostaa tukkipuuta ja maksaa niistä metsänomistajalle 5 000 euroa + arvonlisäveroa 1 200 euroa; sahaa ja höylää tukit lankuiksi, vie ne K-Rautaan ja laskuttaa niistä 10 000 +alv, yhteensä 12 400 euroa, se tilittää kaupasta valtiolle arvonlisäveroa 1 200 euroa. Kun myös metsänomistaja tilittää Pölkyltä saamansa alvit, valtio saa verotuloa 2 400 euroa.

Mutta kun Pölkky vie lankkukuorman Kevitsan kaivokselle ja Boliden maksaa niistä saman 12 400 euroa, niin valtio tilittää kaupasta Bolidenille sekä Pölkyltä että metsänmyyjältä saamansa arvonlisäverot, yhteensä 2 400 euroa.

Tämä tapahtuu, koska kaivos rinnastetaan teollisuuteen, jota se ei ole. Kun Pölkky ostaa tukit euroilla, se maksaa niistä myös arvonlisäveron, mutta kun kaivoslaki määrää malmit kenkättäväksi, ei kaivosyhtiö maksa mitään, ei arvonlisä­veroakaan. Kun kaivos ei valmista mitään tuotteitakaan, kuten teollisuus, ei se tilitä koskaan yhtään euroa arvonlisäveroa valtiolle.

Nikkeli ja kupari lähtevät hiekkarikasteena Kevitsalta Harjavaltaan. Matkalla Boliden myy, käytännössä siirtää ne ”siirtohinnalla”, Ruotsin yhtiönsä omistukseen eikä maksa arvonlisäveroa.

Liikevaihdostakin siinä noin puolet siirtyy Ruotsiin, joten sekin kaivoslakimme kenkkäysperustelu, että ”80 prosenttia kaivoksen liikevaihdosta jää meille”, kumoutuu jo siinä. Tällä konstailulla moni­kansallinen konserniyhtiö myös minimoi tai kokonaan kiertää yhteisöveronmaksunkin.

Kun alv sisältyy lähes kaikkeen: tavaroiden, koneiden ja työn ostoonkin, voi laskea, että alv:n kautta valtio on jo tilittänyt Kevitsalle täysin perusteetonta yritystukea, liikevoittoa kaivosyhtiölle – joka Boliden Kevitsalla on ollut UPM:ään verrattuna kolminkertainen – jopa arviolta lähemmäs 200 miljoonaa euroa.