Hukka perimässä hallituksen
On täysin mahdollista, että hukka perii nyt Marinin hallituksen. Jos pelkästään maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) aloite 20 suden kaatamisesta aiheutti vihreiden johdossa pöyristymistä, näkymä kansallisen metsäpolitiikan jatkosta on monta astetta vaikeampi ja merkittävämpi.Suomalaisten metsänomistajien asia on noussut yllättävänkin vahvasti esille Glasgown ilmastokokouksessa. Erityisesti presidentti Sauli Niinistö on käyttänyt hyväksi mahdollisuutensa asian esille tuomiseen. Suomalaisen metsänhoidon onnistumiset ja niiden perusteella syntynyt tuiki tärkeä hiilinielu ovat saaneet huomiota ja jopa ymmärrystä.
Joillekin massiivisen kokouksen vaikuttajalle saattaa edelleen tulla yllätyksenä Suomen kaltaisten maiden kyky uudistaa metsää. Ero Amazon alueen sademetsäkatoon on aivan olennainen.
YK:n ilmastokokouksen päätökset ovat pääasiassa julkilausumia. Silti niiden vaikutusta allekirjoittajamaiden politiikkaan ei kannata väheksyä. Tietoisuus valtavan ilmastokatastrofin mahdollisuudesta on jo niin suuri, etteivät itsekkäimmätkään maat voi niitä enää väistää.
Olennaisempaa Suomen metsänhoidon tulevaisuuden näkökulmasta on kuitenkin meneillään oleva Euroopan unionin komission hanke ulottaa määräysvaltaansa kansalliseen metsäpolitiikkaan.
On ymmärrettävää, että isot hiiltä edelleen polttavat EU-maat kaipaavat mahdollisimman suuria hiilinieluja. Samaan aikaan metsiään hyvin hoitaneet maat haluavat pitää metsäpolitiikkansa edelleen kansallisessa päätösvallassa.
Valtiovara inministeri Annika Saarikko (kesk.) otti asiaan keskiviikkona selvän kannan (MT 3.11). Suomi pyrkii yhdessä Ruotsin kanssa muodostamaan EU-maiden valtiovarainministerikokoukseen opposition, jolla komission taksonomia-hanke saatettaisiin uudelleen valmisteluun. Tarvittaessa Suomi äänestää kuitenkin asiassa säätelyn lisäämistä vasta an.
Jos valtiovarainministerikokouksen kanta on riitainen, sillä on vaikutusta joka tapauksessa hankkeen jatkokäsittelyyn. Mahdollista on edelleen, että hanke menee Euroopan metsäisten maiden saattelemana uuteen valmisteluun.
Kiinnostavaa kotimaan politiikan kannalta on pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen kanta asiaan. Tähän asti Marin on asettunut EU-politiikassa suomalaisen metsätalouden kannalle. Silti yksiselitteinen tuki Saarikolle puuttuu demareilta edelleen.
Sen sijaan vihreiden sijaispuheenjohtaja Iiris Suomela suhtautuu kielteisesti metsien erityiskohteluun EU:n ilmastopolitiikassa. Hänen mukaansa Suomen ei pitäisi asiassa "sooloilla". Suomelan mukaan taksonomian aiheuttama lisäbyrokratia olisi mahdollista toteuttaa kevyemmin kuin tähän asti on arvioitu (MT 3.11).
Asetelma on selvä.
Räjähdys on tulossa.
Keskusta ja vihreät ovat puolensa valinneet. Marinin mahdollisuudet kompromissin rakentamiseen ovat ohuet.
On täysin mahdollista, että hukka perii nyt Marinin hallituksen. Jos pelkästään maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) aloite 20 suden kaatamisesta aiheutti vihreiden johdossa pöyristymistä, näkymä kansallisen metsäpolitiikan jatkosta on monta astetta vaikeampi ja merkittävämpi.
Jos yksityinen metsänomistus ja susien aiheuttama uhka ei kaikille suomalaisille ole olennaista, maassa asuu edelleen iso määrä ihmisiä, joille ne ovat.
Myös heitä on tässä asiassa kuultava ja arvostettava.
.
.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


