Hallitus on tehnyt hyviäkin päätöksiä

Kuntauudistus, soteuudistus ja talouden rakenteen uudistus. Huh, mitä projekteja nämä ovat. Yhdessä rytäkässä yritetään kaikki asiat laittaa kerralla kuntoon.

Kaksi ensimmäistä on ollut käynnissä jo pitkälle kolmatta vuotta. Onko päästy puusta pitkään? No ei olla, sillä päätöksenteko on ollut jotain periaatteiden sorvaamisen ja valtataistelun välimailla. Matkaa ensimmäiseen konkreettiseen päätökseen on niin paljon, että ei taida riittää uskallusta tehdä niitä, koska vaalit painavat päälle.

Valtion talouden rakennetta yritetään uudistaa etsimällä miljardien säästöjä. Toistaiseksi keskustelua palvelujen arvojärjestyksestä ei ole kuultu. Kannattaisi keskustella, sillä kuntien palveluista säästetään pian miljardi euroa.

Hallitus aikoo kuroa kestävyysvajetta myös kahden edellisen uudistuksen avulla. Mekaniikkaa, jonka avulla säästöjä tulee, ei ole laskettu. Lukuja ei ole. Uudistukset eivät tuo yhtään uutta työpaikkaa eikä talouden kasvua, mutta niihin kuluu kaikki hallituksen energia.

Opposition ehdotukset eivät ole juuri parempia. Keskustan mielestä talous alkaa kasvaa keskittymällä uusiutuvaan energiaan. Ensimmäinen vaihe voi kasvua tuodakin, sillä sen perustana on kotimaisen uusiutuvan energian lisääminen.

Toinen vaihe, ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kimmo Tiilikaisen mukaan suurempi, on sen sijaan toiveajattelua. Se perustuu tutkimuksen ja tuotekehittelyn tuomiin uusiin tuotteisiin uusiutuvien luonnonvarojen saralla. Eli joku keksii joskus jotain, joka menee hienosti kaupaksi.

Perussuomalaiset eivät edes tunnistaneet oman varjobudjetin vaikutusta kestävyysvajeeseen. Kansanedustaja Kaj Turusen mukaan varjobudjetti keskittyy pelkästään vuoteen 2014. Siinä tapauksessa paperissa olevat toimet, jotka tähtäävät eläkeiän nostamiseen kahdella vuodella, eivät varmaankaan vaikuta enää vuonna 2015.

Harvoja konkreettisia ehdotuksia on ollut kansanedustaja Ismo Soukolan (ps.) ehdotus kouluruuan maksullisuudesta. Sekin tyrmättiin, koska monella vanhemmalla ei ole varaa maksaa.

No ei niitä niin köyhiä montaa ole. Ja vähävaraisille on ennenkin osattu räätälöidä korvaava ratkaisu.

Tällaista se politiikka on viime aikoina ollut. Jos jollain on kirkas kuva siitä, mihin ja miten Suomi kulkee, niin hän ei ole osannut sitä ymmärrettävästi selittää.

Kaiken abstraktin ja konkretiaa kaipaavan keskustelun ohessa hallitus on tehnyt ainakin yhden hyvän päätöksen. Se on Paavo Arhinmäen (vas.) myöntämä viiden miljoonan euron tuki urheiluseuroille.

Toimin pienen vapaaehtoiseen työhön perustuvan urheiluseuran taustalla. Koska yrityksillä ei enää juuri ole intoa tukea nuorisourheilua, ainoa mahdollisuus on käydä vanhempien lompakoilla. Vanhemmat maksavat tietysti oman lapsen kulut, mutta ei heidän rahoillaan voi seuratoimintaa kehittää.

Kehittäminen tyssää aina siihen, että ei ole rahaa. Mutta nyt voi hakea tukea, jonka tarkoituksena on saada mahdollisimman moni lapsi ja nuori urheilun pariin.

Se on erinomainen ja konkreettinen apu ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön suoraan niille, jotka työtä tekevät. Ei seura tarvitse miljoonia, muutama tonni auttaa paljon. Tällaisia päätöksiä tarvitaan enemmän.