Hylje­­kantojen hallintaan muutos

Risto Tolonen on oikeassa hyljevahinkojen suhteen (MT 25.1.).

Kalastajien vahinko­ilmoitusten väheneminen on tapahtunut samassa suhteessa kuin kalastajamäärän väheneminen.

Lisäksi Luonnonvara­keskuksen (Luke) arvio sisältää vain pienen osan kokonais­vahingosta. WWF on tietoinen arvioon liittyvistä ongelmista, mutta jatkaa harhaanjohtavaa kirjoitteluaan (MT 18.1.).

Luken tiedonannon mukaan hyljevahinkoja koskevan tiedon epäluotettavuuden vuoksi tietoja ei julkaista tilastona. Jatkossa selvitetään, onko tarvetta julkaista aineistoa edes raporttina.

Kalastajamäärän romahtaminen ja markkinoille tulevan saaliin väheneminen kertovat karun totuuden hylje­vahinkojen vakavuudesta.

WWF kirjoittaa harhaan­johtavasti myös Suomen hallikannasta.

Suomi, kuten muutkin Itämeren maat, ilmoittavat karvanvaihtoaikaan omilla vesialueillaan nähtyjen hallien määrän. Tätä kutsutaan maakohtaiseksi laskentakannaksi, mutta koska hallit liikkuvat karvanvaihtoajan ulkopuolella paljonkin, kannankehityksen indikaattorina on luotettavinta käyttää koko Itämeren laskenta­kantaa (Meren tilan indikaattorit 2018).

Edellä mainitussa raportissa todetaan, että Itämeren laskenta­kanta on kasvanut keski­määrin runsaat viisi prosenttia vuodessa 2000-luvun alun jälkeen, ja että kannan koko on varsin hyvällä tasolla.

Ennen kuin hyljekantojen uuden hoitosuunnitelman päätavoitteeksi asetetaan Itämeren norppien suojelu, tulee selvittää, ovatko ete­läiset norpat samaa kantaa kuin Perämeren yli 20 000 eläimen kanta. Kalastajien tiedonannon mukaan norppien liikehdintä Pohjanlahdella on lisääntynyt.

Kalastajat eivät kalasta itselleen, vaan heidän asiakkaitaan ovat suomalaiset kuluttajat. Vaikka kalastajille maksettaisiin miten suuret vahingon­korvaukset tahansa, ne eivät tuo kalaa kuluttajien ruokapöytiin.