Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Nainen vaietkoon yhteiskunnassa

    Pääministeri Juha Sipilä asteli paikalle kauniisti istuvassa sinioranssissa tuulipuvussaan. Tyylikäs harmaa pipo oranssein tekstisomistein korosti ihanasti silmien väriä. Mustat silmä­lasien kehykset jättivät sopi­vasti tilaa kasvojen värileikille.

    Toimitusjohtaja Jussi Pesonen istuu lilaa kravattiaan (Loïc et giL) löysäillen tuoliinsa (CamFrates Masculo) hiusten harmaaseen sävytetyssä puvussaan (Marzotto). Kengät (Scarosso) välähtävät, kun hän mutristaa suutaan ja lausahtaa: ”Puuta riittää kaikille, tikoille, jäärille ja saunanlämmittäjille.”

    Lamborghini pureutuu asfalt­tiin, Philip Patekin timanttikoristeltu kello näyttää 23.30, Santonin korkokenkä painaa lisää vauhtia. Emmehän halua, että samppanja ehtii lämme­tä ja pojat viiletä. Bol­linger Vieilles Vignes Fran­caises vuodelta 2004 ja Hunks-­pojat odottavat. Tällä tytöllä on vauhtia ja vientiä.

    Miespääministeristä kuuluu uuti­soida vain hänen sanomansa. Terrafamen kuuluisa pipokin edusti asiaa, ei asua.

    UPM:n miesjohtajan kallis puku ei saa huomiota. Vain hänen sanomisensa levitetään sanasta sanaan.

    Kaikkihan tiedämme, että puun riittävyyttä vakuuttaessaan hän on pyyteettömästi kansantalouden asialla eikä yritä piiloviestiä, että älkää odotta­ko propsin hinnan nouse­van. Kun hän peukuttaa paikallista työehdoista sopimista, hän ajattelee koko kansaa (keskipalkka 0,036 miljoonaa euroa vuonna 2015) eikä omaa tilipussiaan (2,863 miljoonaa euroa vuonna 2015).

    Tuohon kolmanteen esimerkkiin ei löydy esikuvaa oikeasta elämästä. Naisille ei ole eduksi retostella kovilla jutuilla.

    Sen sijaan esimerkiksi heidän asuvalintansa on sopiva aihe julkisuudessa. Asia ei muutu, vaikka olisi edennyt merkittävän puolueen johtoon tai presidentiksi. Sen ovat kokeneet muiden muassa Mari Kiviniemi ja Tarja Halonen.

    Oletteko joskus nähneet otsikon, jossa korostetaan, että yhtiön tai valtion johtoon on valittu mies?

    Kun Italian pääministeri Matteo Renzi vaihtui Paolo Gentiloniin, kukaan ei kir­joittanut, että Italia valitsi MIEHEN johtoon, vaikka meille italiaa taitamattomille ei ollut selvää, onko Paolo suomen Pauli vai Paula.

    Kun Viro sai presidentin Kersti Kaljulaidista, monet tiedotusvälineet kertoivat viimeistään toisessa lauseessa, että kyseessä on NAINEN.

    Perustuuko tämä järjestys vahvemman oikeuteen, miesten väliseen solidaarisuuteen vai pelkoon, että valtaan noussut kostaa vastustajilleen?

    Pelkoon on ehkä aihetta. Vallanhimoisia diktaattori­miehiä löytyy yhtiöiden ja valtioidenkin johdosta niin lähi­naapurista kuin ympäri maailmaa.

    Naispuoliset diktaat­torit sen sijan ovat olleet harvassa läpi historian.

    Meillä on yhden soveliaan sukupuolen yhteiskunta. Sari Sairaanhoitajan ääntä kuunnellaan vain ennen vaaleja. Kun ääni on saatu, se häipyy kuulumattomiin. Nyt kehitteillä oleva vientivetoinen palkkamalli ei lupaa hyvää naisvaltaisille aloille.

    Oma ikävä lukunsa on, että Euroopan komission hiljattain teettämässä tutkimuksessa 11 prosenttia suomalaista hyväksyy raiskauksen joissain oloissa.

    Meillä olisi oppimista eräistä Pohjois-Amerikan intiaanien kulttuureista, joissa hyväksyttiin useita sukupuolia. Naisten lisäksi transsukupuoliset ja biologisesti molempien sukupuolien ominaisuuksia syntymässään saaneet voivat vain uneksia moisesta.

    Yhdellä alueella naiset kuitenkin hallitsevat: synnyttämisessä. En ole ainakaan kuullut, että joku olisi vaatinut synnytyssaliin mieskiintiötä.

    Sidonnaisuudet: Kirjoittaja on kahden, pitkän koulutuksen saaneen, pätkätöitä tekevän nuoren naisen isä.