Jos kriisi tulee, oletko valmis?

Viidentoista vuoden rauhanaika Euroopassa on ohi. Venäjän ja Ukrainan välejä voi luonnehtia sodaksi. Rauhaa toivotaan, mutta toiveen nopea toteutuminen on epätodennäköistä.

Jugoslavian hajoamissodat käytiin muun Euroopan silmien edessä. Niistä ei ole pitkä aika, mutta opit – jos niitä kertyi – näyttävät Euroopalta unohtuneen. Eurooppalaisten arvojen perään kysellään taas. Kiusallisen paljon niitä voi kukin soveltaa mieltymystensä mukaan.

Vielä hyvin paikallinen sota ei ehkä laajene, kenties ihmisten ampuminenkin loppuu pian. Siitä huolimatta poliittinen kriisi Venäjän ja lännen välillä voi jatkua pitkään.

Eurooppa on joutunut viime kuukausina ikävästi toteamaan, kuinka altis se on Venäjän ”pehmeillekin” painostustoimille. Venäjän vastapakotteet saivat ruokamarkkinat sekaisin hetkessä. Vielä kylmäävämpi on Venäjän mahdollisuus säädellä halutessaan Euroopan energiankulutusta.

Euroopan johtajat pohtivat uusia pakotteita Venäjälle. Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) mukaan osa jäsenmaista haluaa harkita itse, mihin pakotteisiin lopulta osallistuu. Ehkä Ranska haluaa jatkaa sotakaluston vientiään itänaapuriimme, kun sille näyttää olevan siellä nyt kysyntää.

Ukrainan kriisistä tuli kriisi myös Euroopan unionille. Ei ole ollut sellaista EU:ta, joka olisi ollut uskottava kriisin välittäjä tai neuvotteluosapuoli.

Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on EU:n kannalta ikävä tapa asioida mieluummin suoraan yksittäisten jäsenmaiden kuin unionin johtajien kanssa. Keskeiseksi tässä on noussut Saksan liittokansleri Angela Merkel.

Saksa on EU:n talousjätti, joka johtaa unionia tällä hetkellä myös poliittisesti. Vallan lisäksi Merkeliä ja Putinia yhdistää Viipurista Suomenlahteen ja siitä Saksaan sukeltava North Stream -kaasuputki. Se voi helpottaa yhteisen ymmärryksen löytymistä.

Ei näy merkkejä , että Venäjä poistuisi Itä-Ukrainasta. Se tarkoittaa, ettei EU:kaan voi lakata tuomitsemasta Venäjää. Yhteenlaskun tulos on, että keskinäiset suhteet ovat jäissä – politiikan lisäksi voivat jäätyä Venäjän energiatoimituksetkin.

Eurooppa koettaa rakentaa rauhaa, mutta sen on pakko varautua myös kriisiaikoihin. Kriisin astetta mitataan aluksi ruuan ja lämmön riittävyydellä. Entisessä Itä-Euroopassa tulevan talven pakkaset jo hermostuttavat.

Voi laskea, ettei Venäjälläkään olisi varaa jatkaa konfliktia kovin pitkään. Laskuvirheitä on kuitenkin tehty tähänkin mennessä.

Ihan vaan omasta mielenkiinnosta Suomenkin kannattaa tutkia kriisivalmiuttaan hieman tarkemmin. Kuinka kauan ruuan varmuusvarastot riittävät? Pärjätäänkö omalla energialla kaamoksen yli? Mitä tarkoittaa uskottava puolustus?

Kaupungistunut Suomi on altis häiriöille. City-perhe voi testata kriisivalmiuttaan katkaisemalla asunnosta veden, sähköt, lämmityksen ja tietoyhteydet sekä tukkimalla viemärit.

Pakasteessa sulavat Putin-juustot kannattaa kuivata viipaleina. Kuivamuonan makuun on syytä totutella, sillä ruokakauppa on yhtä pimeä kuin asunto.

Kriisiaikoina maalaisserkun arvo sukulaisena nousee. Nykyisin niitä on harvemmalla.