Maailmanlopun ennustukset

Ilmaston muutoksesta on kehittynyt kolmessakymmenessä vuodessa tieteenala, jossa on kaksi aatesuuntaa. Toisessa ilmakehän osoitetaan lämpenevän ja hiilidioksidipitoisuuden kohoavan puoleen prosenttiin. Toisessa maapallo tuhoutuu tulivuorten räjähtelyn tuottamien tuhkapilvien aiheuttamaan pimeyteen ja kylmyyteen.

Euroopassa on systemaattinen lämpötilojen mittaus aloitettu 1800-luvun puolivälin tienoilla. Silloin oli pienen jääkauden lämpenemisvaihe outoine sääilmiöineen meneillään. Suomen väkiluku putosi puoleen sään aiheuttamien katovuosien ja niistä johtuvan nälänhädän vuoksi. Siitä lähtien maapallon lämpötila on ollut onneksi noususuunnassa.

Ilmaston muuttumista pohditaan sekä tutkija- että valtiomiestasolla. Siinä tutkitaan ilmakehän lämpenemisen perusteita. Lämpenemisen syynä pidetään hiilidioksidipitoisuuden nousua. Auringon ja maan kiertoradan ja akselikulman muutoksilla ei tutkijoiden mukaan ole merkitystä.

Tosiasia on kuitenkin se, että auringon säteily vaihtelee noin yhdentoista vuoden jaksoissa ja maan kiertorata on soikio. Kiertoradalla maan akselikulma kiertyy puolikkaan eli noin 180 astetta suurin piirtein siinä ajassa, kun maapallo on ollut vapaana mannerjäästä. Sekä kiertoradan soikeus ja akselin vaappuminen sekä auringon toiminnan jaksollisuus ovat merkittävät maapallon lämpötalouden kannalta.

Hapen ja hiilidioksidin suhdetta hallitsee Etelämannerta ympäröivä kylmä ja ravinteikas merivirta. Siinä on viherlevää tuottamaan happea enemmän kuin päiväntasaajan alueen sademetsissä. Äkilliset sääilmiöt saavat raflaavat otsikot mediassa. Onneksi meteorologeilla on ilmastotilastot tallessa.

Viime vuoden ilmastokeskustelun trendiaihe oli ilmaston lämpenemisen hidastuminen ja ylimääräisen lämmön siirtyminen meriin jopa satojen metrien syvyydelle. Maailmanloppu ei näytä tulevan äkillisesti ilmaston lämpenemisestä. Sen sijaan äkillinen tuho voi tulla Yellowstonen ja/tai Uuden-Seelannin alueilla kytevien tulivuorten räjähdyksistä.