Risukko ei kasva rahaa, mutta uusi metsä kasvaa

Kommentoin Tom Sukasen mielipidekirjoitusta energiapuunkorjuusta (MT 7.3.) ammatillisesta näkökulmastani ja henkilökohtaisesta kokemuksestani työlajin parissa toimimisesta.

Metsänhoitoyhdistyksen toiminnan tavoite on edistää alueensa maanomistajien metsätalouden harjoittamisen kannattavuutta eli autamme, palvelemme ja hoidamme metsiä parhaan ammattitaitomme ja ymmärryksemme mukaisesti yhdessä maanomistajiemme kanssa. Kehitämme tapoja, joilla maanomistajat voivat pitää omaisuudestaan huolta.

Metsänhoitoyhdistys Keski-Savo on korjannut toimialueellaan energiapuuta kymmenen vuoden ajan ja hyvästä syystä. Metsä tuottaa, kun sitä hoitaa, ja oikea-aikaisilla hoitotoimenpiteillä tuotto on paras mahdollinen. Metsä palkitsee siihen satsanneen.

On myös paljon keskusteltu puun riittävyydestä tulevaisuudessa suurien investointiuutisten äärellä ja vain kasvukykyisillä metsillä, tämä tulevaisuuden puuntarve voi toteutua.

Kymmenen vuotta sitten korjatut energiapuukohteet ovat siirtymässä näinä hetkinä ainespuuhakkuuseen. Ilman energiapuunkorjuuta, puusto ei olisi järeytynyt, vaan kasvaisi edelleenkin riukuuntuneena pelkkää pituutta.

Mitä nopeammin saamme hoidettua näitä latvukseltaan sulkeutuneita ja kasvukykynsä menettäneitä metsiä kuntoon, sitä nopeammin metsäteollisuus voi ostaa tarvitsemaansa ainespuuta ja maanomistajat saavat rahallista hyötyä metsäomaisuudestaan.

Energiapuuta korjataan monissa tapauksissa metsissä, joissa taimikonhoitotyö on laiminlyöty. Energiapuuta korjataan myös esimerkiksi kohteissa, joissa taimikonhoito on aikoinaan toteutettu, mutta reikäperkauksena.

Soveltuvissa kohteissa energiapuunkorjuu on metsurityötä edullisempi ja kustannustehokkaampi tapa palauttaa metsä kasvukuntoiseksi. Raivaussahatyö järeähköissä, riukuuntuneissa, runkoluvultaan tavallista tiheämmissä metsissä voi kustantaa maanomistajalle ilman valtion myöntämää Kemera-tukea vaivatta 600 euroa/ha ja paljon enemmän.

Energiapuunkorjuu ei usein ole suuri puukaupan tulonlähde, mutta laskuakaan ei aina tule. Metsä sen sijaan saadaan kasvamaan korkoa. Energiapuunkorjuu on ennen kaikkea hoitotyö, satsaus tulevaisuuteen, jolla saadaan kymmenen vuoden päästä parempi ensiharvennustulo.

Energiapuunkorjuu on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan edullinen sijoitus mahdolliseen taimikkovaiheen hoitamattomuuteen ja tulevaisuudessa saatuun tulohyötyyn nähden.

Energiapuuta korjataan eri puolella Suomea eri tavoin ja erilaisissa metsissä. Keski-Savossa toimimme ennakkoraivaamattomissa metsissä ja korjaamme pääosin kokopuuta.

Energiapuunkorjuu on hankala työlaji, koska metsiköt ja niistä saatava kertymä vaihtelee 35–120 kiintokuutioon hehtaarille. Risukon mittaaminen ja kertymän määrittäminen etukäteen on lähes mahdotonta ja siksi yllätykset ovat mahdollisia.

Työ on hidasta, rauhallisen tekijän työtä, jossa kiireestä on vain haittaa. Tiheässä kasvavista rungoista huolimatta, yrittäjämme poimii ohuet risut ja rungot koneensa kyytiin, jättäen metsän kulkukelpoiseksi ja tulevaisuutta varten kasvukykyiseksi.

Energiapuunkorjuu perustuu korjuukustannusten kattamiseen tienvarresta saatavien myyntitulojen ja mahdollisten Kemera-tukien hyödyntämiseen. Metsänhoitoyhdistys toimii puiden välittäjänä ja puukaupan erittelymme avaa myyntitulo- ja työnkustannusrakennetta tavanomaista mittaustodistusta enemmän.

Energiapuunkorjuulla ei yritetä höynäyttää ketään, vaan elvytetään metsiä järeytymään. Koen, että korjaamme metsiä sanan varsinaisessa merkityksessä, eli nikkaroimme kuntoon.