Omavaraisuuden arvo

Mielipide

1.4.202202:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheuttaa pitkävaikutteisia muutoksia eurooppalaisessa politiikassa. Turvallisuuspoliittisista ja talousseurauksista puhutaan lähes päivittäin, mutta isoja jälkiaaltoja syntyy myös elintarviketuotantoon ja ruokahuoltoon.

Ukraina on ollut koko maailmalle tärkeä vilja-aitta. Maa oli vuonna 2020 maailman toiseksi suurin ohran, neljänneksi suurin maissin ja viidenneksi suurin vehnän viejä. Auringonkukkaöljyn tuottajana Ukraina on ollut ehdoton maailman ykkönen. Sodan vaikutukset näihin lukuihin tulevat olemaan valtavat.

Omaan elintarviketuotantoomme sota iskee erityisesti lannoitteiden kautta. Maatalouteen ja ruokaturvaan erikoistuneen IFPRI-tutkimuslaitoksen tietojen mukaan noin kolmannes Suomeen tuodusta typpilannoitteesta ja jopa 60 prosenttia kaliumlannoitteesta on peräisin Venäjältä tai Valko-Venäjältä.

Suomessa on ollut vahva halu pitää huolta omasta elintarviketuotannostamme. Tähän viisauteen on taatusti vaikuttanut sekä talvi- että jatkosodan kokemukset että myös vuonna 1939 alkanut elintarvikkeiden säännöstely, joka kesti joidenkin elintarvikkeiden osalta aina vuoteen 1954 saakka.

Suomi on menestynyt kansainvälisessä vapaakaupassa ja sen edellyttämässä työnjaossa. Olemme keskittyneet siihen, mitä parhaiten osaamme. Vapaakaupan hyödyistä riippumatta olemme halunneet varautua myös kriisiaikoihin.

Varmuusvarastointia on pidetty yllä energialähteistä ruokatuotantoon, jotta emme joutuisi täysin riippuvaiseksi ulkopuolisen maailman yllätyksistä.

Ukrainan sodan opetukset antavat aiheen kehittää omavaraisuuttamme ja huoltovarmuuttamme kahdella rintamalla: Euroopan unionin yhteisillä maatalousmarkkinoilla ja Suomen omilla kotimarkkinoilla.

EU:ssa on jo pitkään puhuttu strategisesta autonomiasta. Tämä alun perin ranskalaisten vaikuttajien luoma käsitepari on tarkoitettu korostamaan EU:n tarvetta kyetä toimimaan itsenäisesti ja riippumattomasti maailman muista suurista valtakeskuksista.

Strategisen autonomian käsitettä on tähän saakka tuotu esiin taloudessa sekä teollisuus- ja turvallisuuspolitiikassa. Nyt asia on enemmän kuin ajankohtainen myös maataloudessa ja elintarvikeomavaraisuudessa.

Maataloudessa EU:n laajuinen ajattelu antaa omavaraisuudelle selkänojaa ja realismia sekä suurten markkinoiden kustannushyötyä varautumisessa.

Sota Euroopassa antaa aiheen käydä lävitse myös oma kotimainen omavaraisuutemme lannoitteista energiahuoltoon ja varmuusvarastoista maatalouden työvoimatarpeeseen.  Viljelijöiden ja koko maataloussektorin toimintaedellytyksistä huolehtiminen on osa kansallista puolustustamme.

Tosiasia on, että kotimainen ruokahuoltomme nojaa tänään paitsi osin ulkomaisiin tuontipanoksiin kuten lannoitteisiin, myös ulkomaiseen työvoimaan. Esimerkiksi ukrainalainen kausityövoima on monilla tiloilla ollut tärkeä osa sadonkorjuuta.

Sodan ja pakolaiskriisin keskellä on tärkeää hakea joustavia ja nopeita ratkaisuja niin inhimillisten tarpeiden kuin ruokahuoltommekin häiriöttömän toiminnan turvaamiseksi.

Vaikeiden aikojen keskellä on tärkeää, että päättäjien katse ulottuu sekä lähelle että riittävän kauas samalla tunnustaen keskinäisriippuvuudet.

Ruokahuollon toimivuus kaikissa oloissa on yhteiskuntamme elinkelpoisuuden ydinasioita. Siitä pitää huolehtia kaikkien päättäjien tässä ja nyt.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.).