Yliö: Vaelluskalojen palauttamiseksi tehtävät toimet palvelevat koko virtavesiluontoa

Pöyrynkosken pato Siikajoella puretaan ja koskialue ennallistetaan. Kuvituskuva. Kuva: Timo Heikkala

Virtavedet toimivat osaltaan peilinä yhteiskunnan kehitykselle muuttuvassa ajassa. Niiden monimuotoinen käyttöhistoria näkyy vesistöissä edelleen. Uoman reunalla oleva kivi on voitu kammeta ylös tukin uiton helpottamiseksi, vanha kivipato ehkä ladottu ohjaamaan vettä jauhomyllyyn, nykyiset betonipadot mahdollistavat sähköntuotannon.

Nämä ovat merkkejä aikakaudelleen tarpeellisiksi katsotuista toimista, siitä miten yhteiskunta on sopeutunut kehitykseen hyödyntämällä virtavesiä.

Virtavesillä menee kuitenkin kehnosti, eikä virtavesiluonto ole sopeutunut yhteiskunnan muutoksiin. Virtavesiluontotyypit ovat uhanalaistuneet ja niissä elävä lajisto taantunut.

Konkreettisen esimerkin lajien taantumisesta antavat vaelluskalat, kuten taimen, lohi ja vaellussiika. Näiden lajien nykyinen elinvoimaisuus on häivähdys siitä, mitä se on aiemmin ollut.

Lajien elinkierto on hyvin herkkä ja perustuu vapaaseen liikkumiseen hyvälaatuisten kasvu- ja lisääntymisalueiden välillä. Katkos jossain elinkierron vaiheessa tarkoittaa yksilön ja lopulta lajin kannalta elinkierron loppua.

Ihmistoimet ovat aiheuttaneet katkoksia elinkierron eri vaiheissa, ja lajien palauttaminen elinvoimaisiksi edellyttää onnistumista kaikissa tekijöissä. Nämä ikoniset lajit toimivat virtavesien tilan indikaattorilajeina, ja niiden palauttamiseksi tehtävät toimet palvelevat koko virtavesiluontoa.

Osana luontokadon torjuntaa katseet ovat kääntyneet myös virtavesiin. Virtavesien arvo hyvinvoinnin lisääjinä tunnistetaan entistä vahvemmin.

Muuttuneet arvot ovat poikineet useita konkreettisia toimia virtavesien tilan parantamiseksi. Koski- ja virta-alueita on kunnostettu takaisin luonnontilaan, vaellusesteitä kierretty ohitusuomilla, patoja purettu ja kalastusta rajoitettu monin paikoin lisääntymisen jatkumiseksi. Valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaikutus vedenlaatuun tunnistetaan ja kehityssuunta kuormituksen hillitsemiseksi eri keinoin on oikea.

Usein kunnostushankkeiden taustalla on paikallisten ihmisten halu parantaa oman vesistönsä tilaa. Motivaationa ja ajurina tämä on paras mahdollinen – tavoite on saada virtavedet ja niiden tarjoamat hyödyt täysimääräisenä paikallisten käyttöön. Onnistuminen luo tekijälleen motivaatiota ylläpitää ja hyödyntää vesistöä kestävästi.

Valtion tarjoaa hankkeille asiantuntija-apua ja rahoitusta. Näin tehdään muun muassa Nousu- ja Helmi-ohjelmissa. Nousu-ohjelman tavoitteena on vaelluskalakantojen vahvistaminen vaellusesteitä poistamalla, ja Helmi-ohjelmassa keskitytään lukuisten eri teemojen ohella myös pienten virtavesien kunnostamiseen.

Yhdessä ohjelmat mahdollistavat monipuoliset kunnostustoimet eri kokoisissa virtavesissä. Ohjelmat vastaavat osaltaan myös teemaa vauhdittaviin kansainvälisiin velvoitteisiin, joista tärkeimpiä ovat EU:n vesipuitedirektiivi sekä ennallistamisasetus.

Näiden toisiinsa limittyvät tavoitteet sisältävät vesistöjen hyvän ekologisen tilan saavuttamisen sekä virtavesien palauttamisen kohti niiden luontaista tilaa.

Suomesta löytyy kansainvälisestikin arvokkaita esimerkkejä vesiensuojelussa. Esimerkiksi jätevesien käsittelyn tehostaminen on palauttanut pilaantuneita vesistöjä takaisin virkistyskäyttökohteiksi.

Kirittämistä yrityspuolella ja teknologioissa kuitenkin tarvitaan. Vaelluskalakantojen palauttamisessa vesivoimasektorin ympäristövastuu ei toteudu riittävällä tavalla. Toimet vaellusesteiden poistamisessa ovat vielä riittämättömiä.

Voimakkaasti säännöstellyissä vesistöissä veden määrä vaihtelee eliöstön kannalta liian rajusti. Tämä tarkoittaa valitettavasti jäljellä olevien kalakantojen taantumista edelleen tai niiden keinotekoista ylläpitoa istutuksin.

Vesivoiman hyväksyttävyys pidemmällä aikavälillä, osana tasapainoista ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköntuotantoa, edellyttää vahvempaa panostusta virtavesiluonnolle aiheutettujen haittojen vähentämiseen.

Laajin vaikutus virtavesien ja vaelluskalakantojen tilan parantamisessa saavutetaan velvoitteilla ja vapaaehtoisilla toimilla, molempien parhaat käytänteet yhdistämällä. Yhteensovittamista tehdään parhaillaan osana kalatiestrategian päivittämistä.

Perttu Tamminen

erityisasiantuntija

maa- ja metsätalousministeriö