Kuka omistaa maailman tietomassan ja oikeudet sen kaupitteluun?

Big Data eli maailman tietomassa kasvaa huimaa vauhtia. Koneet, laitteet, ihmiset ja suuremmassa mittakaavassa valtiot ovat riippuvaisia tietoa kehittävistä, tuottavista ja tarjoavista yrityksistä.

Puhutaan uudesta maailman talouden lajista info­nomicis. Sille ei kuitenkaan ole luotu pelinsääntöjä.

Kuka lopulta omistaa tuotetun tiedon, kenellä on oikeus lyödä sille hintalappu, ja mikä oikeus määrittää rangaistukset sen varastamisesta tai väärinkäytöstä? Tilanne onkin synnyttänyt vääristyneet markkinat tiedolle, koska sille ei voida määrittää hintaa, jonka mukaan yritykset voisivat käydä sillä kauppaa.

Isommalle, toisen tietoa havittelevalle yritykselle on helpompi ostaa kilpaileva yritys, jolloin sen tieto siirtyy uudelle ostajalle. Näin kävi, kun Facebook osti paljon pienemmän Whatsappin sen pörssinoteerausta huomattavasti korkeampaan hintaan.

Tämä taas johtaa tietopoolien eli kilpailusäännösten ulottumattomiin nouseviin tietomonopooleihin, jotka lopulta johtavat tietomarkkinoiden kartelleihin. Uhkaavaksi tilanne muuttuu, mikäli kansallisia terveys­järjestelmiä tai yhteiskunnan muita elintärkeitä järjestelmiä hoitavat universaalit tietopankit.

Yksityisten ihmisten tietoja keräävät yhtiöt kuten Facebook ja nettikauppa Amazon tuntevat perin juurin asiakkaidensa elämän ja jalostavat sitä edelleen omiin tarkoituksiinsa rahanarvoiseksi ja edelleen kauppatavaraksi. Pitäisikö ihmisten saada nettiin tarjoamastaan tiedosta myös korvausta ja kuka määrittäisi sen hinnan?

On selvää, että esimerkiksi sähköautoja kehittävät Volkswagen tai Tesla omistavat sen tiedon, joka on panostettu autojen kehitykseen ja tuotantoon. Mutta siirtyivätkö suomalaisen meriosaamisen tiedot Turun telakan yrityskaupassa saksalaiselle Meyerin perheelle?

Tiedon valtaväylille tarvitaan selkeät peli­säännöt, joiden mukaan tiedon tuottaminen, omistaminen ja jakaminen on turvallista. Tarvitaan myös valtioiden välinen järjestelmä, ”Organisation of the Data Power”, valvomaan maailmanlaajuista tieto­kauppaa, vähän niin kuin öljyntuottajamaiden OPEC.

Öljy ja tieto ovat molemmat maailman talouden käyttövoimaa. Toinen ehtyvä, toinen kasvava.