Alavireinen oppositio

Eduskunnassa on keskusteltu tällä viikolla budjetista. On siellä menty vähän aiheen vierestäkin, mutta ei mennä nyt siihen. Tämän kauden oppositiolta ei oikein voi enää mitään mallisuorituksia odottaakaan. Totta kai heidän tehtävä on vastustaa hallituksen esityksiä, se on politiikkaa. Mutta tällä kaudella erityisen pettynyt joutuu olemaan siihen, että oppositio on häikäilemättä käyttänyt myös ulkopolitiikkaa sisäpolitiikan lyömäaseena. Sen ajan pitää olla ohi. Kumpujen yöhön ei ole paluuta.

Olin itse viime kaudella suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja ja johdin ulkoasiainvaliokuntaa. Olin kaiken tarvittavan tiedon äärellä: hallitus kävi kuultavana aina, kun pyydettiin, ja presidentin kanssa pidettiin säännöllisesti yhteyttä. Kuten kuuluukin, ja nytkin näin toimitaan. Mutta tuolloin Suomen ulkopoliittinen linja oli yhtenäinen. Oppositiopolitiikkaa voi ja pitää tehdä muilla asioilla.

Ensi vuoden budjetti satsaa turvallisuuteen ja työllisyyteen. Poliisien määrää erityisesti haja-asutusalueilla lisätään ja puolustusvoimat saa uusia virkoja. Turvallisuutta on lisäksi myös huoltovarmuus ja suomalainen ruoka. Sen tuotanto turvataan ja viljelijöistä välitetään. Muut ottivat onkeensa Sinisten esityksestä ja tämän kauden satovahinkoja korjataan jo nyt lisäbudjetista. Kuten esitimme.

Tämä hallitus on vuosittain huomioinut viljelijöiden ahdingon. Jos punavihreät päästetään valtaan, niin en ole aivan varma siitä. Siis eipä äänestetä heitä. Ei, ei!

AY-liike onkin jo aloittanut demareiden vaalivankkureiden vetämisen. Sitä tehdään isolla rahalla ja koko Suomen talouden kustannuksella. Nyt käynnistetyt työtaistelutoimet liittyen esitykseen, jota ei ole vielä edes annettu eduskunnalle on ala-arvoista. Oppositio on lietsonut etujärjestönsä viemään eteenpäin vääristynyttä sanomaa.

Tietenkään hallitus ei tee lakiesitystä, joka mahdollistaisi työntekijän irtisanomisen sen perusteella, että naama ei miellytä. Ja kuten todettu, esitys ei ole vielä edes valmis. Hallituksen puolelta keskusteluyhteys on auki, mutta onko työmarkkinajärjestöjen? Jos on jo päätetty, että mikään ei kelpaa niin eväät ovat aika vähissä. Kuka tätä maata oikein johtaa? Se pitää päättää vaaleissa. Ja vain vaaleissa.

Erityisen älytöntä tästä opposition ja AY-liikkeen jatkuvasta uusien työllisyystoimien vastustamisesta tekee se, että Jari Lindström on ollut kaikkien aikojen paras työministeri. Edellisessä hallituksessa työministerin salkku oli SDP:llä. Tulos oli satatuhatta työtöntä lisää Suomeen. Tällä kaudella salkku on ollut Sinisillä ja tulos on 110 000 työllistä lisää. Valitaanko seuraavalle kaudelle pätevä vai demari?!

Muissa asioissa SDP:llä onkin sitten mennyt pakit päälle. Energiat on alhaalla. Demarit eivät tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta. Nyt Antti Rinne on perääntynyt jo sote-kritiikissäänkin. Kuka vielä uskoo, että SDP palauttaa tämän vaalikauden indeksijäädytykset takautuvasti tai satsaa satoja miljoonia tieverkkoon? Ei kukaan. Näilläkin talousluvuilla budjetti on vielä merkittävästi alijäämäinen. Tilanne on parantunut, mutta ei valmis. Valtionvelka on vielä seuraavallakin hallituksella edessään.

Sitä ennen – työ jatkuu. Nyt ei antauduta.