Maaseutuasuminen on monelle unelma

Monelle tämän päivän ihmiselle kiire määrittää arvot, tekee valinnat ja laittaa jopa asiat järjestykseen. Perhe ja lapset ovat joutuneet kalenteriin merkillä ”laatuaika”.

Suorituskeskeisestä elämästä on tullut kovan paineen keskellä taakka. Maaseutuympäristöt eivät ole enää alueita, joista joka tilalta löytyy toimiva navetta ja kyläkauppa.

Historian hiljainen havina himmenee jättäen jälkeensä vain muiston maaseutujen menneestä elämästä. Maaseutu autioituu, miksi?

Autioitumisen syitä on tarkasteltu usein vain markkinavoimien seurauksesta umpikujaan ajettujen maatilojen näkökulmasta. Se on yksi asutusta ja rakennetta ohjaava tekijä mutta ei ainut.

Myös ihmisten tarpeet, arvot ja asenteet ovat muuttuneet tai ovat ”pakotettu muuttumaan”. Luovan ihmisen, yksilön valinnan vapaus on alistettu monimutkaisen byrokratian kiemuroihin, kaikki yhtenäistetään ja laitetaan samaan muottiin. ”Karjalanpiirakka on standardisoitu – saanut viralliset mitat ja muodon.”

Maaseutuasumista kannustavaa ja edistävää politiikkaa ei ole juuri lainkaan. Ihmiset työnnetään kaupunkeihin ja kaupunkien väestöt kasvavat kuhisemalla. Vika ei ole ihmisissä, vaan heillä ei ole valinnan varaa.

Paluu maaseutualueiden elinvoimaisuuteen ja viihtyvyyteen sekä sen juurruttamat elämän arvot ja asenteet on kadotettu. Vai onko sittenkään?

Kaupunkia ympäröivän maaseudun asumisen, viihtyvyyden ja toimivuuden vetoavuksi ei riitä vain yksi näkökulma – toimivat maatilat. Suomesta löytyy melkoiset määrät kaupunkia ympäröiviä luonnonkauniita maaseutupitäjiä. Nämä hiljaiset keitaat sijaitsevat kohtuullisen matkan (10–40 km) päästä työtä ja palveluja tarjoavista kaupungeista ja ojentavat erinomaisen vaihtoehdon asumiselle. Voisiko maaseuduista tulla entistä enemmän kaupunkien palvelukeskuksia niiden vihreisiin tarpeisiin?

Miten valtio ja kunnat voisivat edistää maaseutuasumista?

Maaseutu pitäisi mieltää ensisijassa kaupunkien ja asutuskeskuksen erilaisia elinoloja ja palveluja tarjoavana ”kaupunginosana”. Maaseutuympäristö pystyy täyttämään myös nykyajan ihmisen unelmat ja hiljaiset toiveet.

Monet mahdollisuutemme kiitävät ohitsemme vain siksi, että lakkaamme soutamasta. Meiltä puuttuu liian usein rohkeutta lyödä aura maahan ja katsoa vain eteenpäin.

Unelman, jonka ihminen on listannut elämässä tärkeimmäksi, tavoittelu ei uuvuta. Sen saavuttamiseksi hän jaksaa ponnistella ja tehdä väsymättä työtä.