Suomen sölköttäminen voi olla hetken söpöä

Uudet ylioppilaat painavat lauantaina lakit päähänsä ja suuntaavat kohti tulevaisuuttaan. Kuva: Markku Vuorikari

Mielipide|Politiikka

31.5.202406:30

Kolumni

Stina Haaso

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus! Siis riemuitkaamme, kun vielä suonissamme on tulta! Näin lauletaan taas lauantaina latinaksi ylioppilaiden painaessaan valkolakit päähänsä. Harvempi tietää, että kyseessä oleva laulu on alun alkaen palvellut juomalauluna.

Latinaa opiskelevien määrä on nykyään huomattavan vähäinen. Eikä se liene kovin monelle yllätys.

Monelle meistä keski-ikäisistä sen sijaan on yllätys, kuinka kielten opiskelu kaiken kaikkiaan on kärsinyt kouluissa inflaation. Entistä harvempi valitsee peruskoulussa lisäkieliä. Sama kehitys jatkuu myös lukioissa ja lopputulos näkyy ylioppilastutkinnon suorittajissa.

1990-luvun alkupuolella lukiolaisia oli sali pullollaan kirjoittamassa lyhyttä saksaa tai ranskaa. Nykyään kielten ryhmiä ei usein saada kokoon lainkaan.

Selitykseksi on helppo sanoa, että englannilla pärjää joka paikassa.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Suomi on osa EU:ta ja sen suurta kielten sekamelskaa. Parhaillaan olemme taas valitsemassa uusia meppejä Brysseliin edustamaan meitä. Liian moni ehdokkaista ei osaa yhden kotimaisen rinnalla kuin englantia. Onpa joku ehdokas tunnustanut, ettei osaa sitäkään.

Melkoisia Suomen sanansaattajia ovat sellaiset mepit, jotka kuvittelevat marssivansa europarlamenttiin kielitaidottomina ja pärjäävänsä siellä sölköttämällä pelkkää suomea. Söpöä kenties hetken verran, mutta söpöydellä ei siellä pitkälle pötkitä.

Suomi pystyy olemaan kokoaan suurempi vain pärjäämällä Euroopan yhteisellä areenalla kommunikoimalla. Tuppisuut saavat istua vaihtopenkillä odottamassa.

Kiintoisa lukunsa lasten kielten opiskelussa on ruotsin kieli. Pakkoruotsista puhuttiin jo 30 vuotta sitten, joten mikään ei ole muuttunut. Vai onko?

Tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa on juuri selvitetty, miten 7.–9.-luokkalaisten ruotsin kielen taito kehittyi peruskoulussa.

Lopputulos on karu. Monen ysiluokkalaisen ruotsinkielen taito on olematon. Asenneympäristö kielen opiskeluun on negatiivinen etenkin pojilla.

Tekoälyllä varustellut laitteet hoitavat kääntämisen kuulemma jatkossa. Ihminen voi keskittyä opiskelemaan vaikkapa matematiikkaa. Mutta hei, tekoälyhän hoitaa kohta laskemisenkin! Ja vastaa muutenkin kaikkiin kysymyksiimme. Vastaukset saattavat toki olla puuta heinää emmekä edes osaa kyseenalaistaa niitä, kun emme itse ymmärrä asiaa.

Kielten opiskelu voi tuntua tylsältä ja vaivalloiselta, mutta se on jatkossa valuuttaa, jota kaikilla ei ole.

Meillä on presidentti, joka kirjoitti lyhyestä matematiikasta A:n. Hän kuitenkin pärjää kielillä puhumalla niin hyvin, ettei ylioppilastodistuksen A:lla ole mitään merkitystä. Euroopan investointipankissakaan ei matematiikan arvosanaa kysytty.