Tällaisilla todistuksilla Suomea johdetaan – neljä hallituksen voimaministeriä oli ruotsissa surkeita

Nykyisen hallituksen ministerit muistelevat erityisellä lämmöllä lukioajoiltaan kavereidensa kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Useat heistä toimivat oppilaskunnissa, joissa he jo tuolloin vaikuttivat yhteisiin asioihin.  Kuva: Ministereiden kotialbumit

Valmistujaisviikonloppuna on juuri sopiva hetki vilkaista, millaisilla papereilla maatamme johdetaan ja kysyä ministereiltämme mietteitä heidän omasta polustaan lukio- ja ammattiopinnoista politiikan kärkipaikoille.

E:tä ja L:ää ministerien papereissa näkyy, kuten odottaa saattaa. Puhdas L-rivikin sieltä löytyy. Ylioppilastutkintolautakunnan (YTL) tietojen sekä MT:n tavoittamien ministerien antamien tietojen perusteella arvosteluasteikon korkeimmat arvosanat eximia ja laudatur ovat ministerien papereissa yleisimmät arvosanat.

Mutta hyviä uutisia kaikille nyt valmistuville, jo valmistuneille tai tulevaisuudessa valmistuville keskiverto-oppilaille: myös ihan tavallisilla ylioppilaspapereilla ja ammattikoulupohjaltakin voi päästä pitkälle, aina valtioneuvostoon asti.

Anders Adlercreutz (r.) kertoo, että lukioaikana hän oli vaihdossa Portugalissa pienellä saarella Azorien saariryhmässä: ”Se oli mahtavaa aikaa, joka monella tapaa mullisti elämäni.” Kuva: Ander Adlercreutzin kotialbumi

Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpon (kok.) ylioppilastodistuksessa on – kyllä, kahden laudaturin lisäksi – myös kolme kappaletta toiseksi matalinta hyväksyttyä arvosanaa lubenter approbaturia eli B:tä.

Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Sandra Bergqvistin (r.) rivissä komeilee puolestaan neljä C:tä ja korkeimpana arvosanana reaalista kirjoitettu M.

Valtiovarainministeri Riikka Purralla (ps.) puolestaan on hieman kirjavampi rivi. Hän ylsi laudaturiin pitkän ruotsin kokeessa, mutta pitkästä matematiikasta hän vastaavasti kirjoitti C:n. Väliin mahtuu pari E:tä ja yksi M.

MT:n saamien tietojen valossa näyttää siltä, että valtioneuvoston priimus on Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutz (r.) puhtaalla kuuden L:n rivillään.

Ministerin viesti nuorille, joiden arvosanat ovat vaatimattomampia, on lohduttava. Jälkikäteen arvioituna arvosanojen ja ainevalintojen vaikutus elämänpolkuun on ollut pieni.

”Pitkästä matematiikasta oli etua arkkitehdin pääsykokeissa, mutta todistusta ei sen jälkeen ole missään kysytty.”

Yksittäisistä aineista muutkin ministerit kokevat hyötyneensä. Kuitenkin osa toteaa myös, että omalla kiinnostuksella ja pitkäjänteisellä työllä on ollut suuri merkitys – ja jopa puhtaalla sattumalla.

”Ensimmäisten valmistumisen jälkeisten työpaikkojen suhteen yhtä tärkeä oli kuitenkin se sattuma, että olin lukenut ja kirjoittanut venäjän pitkänä vieraana kielenä. Yrityksissä oli 20 vuotta sitten huutava pula venäjäntaitoisista toisin kuin tänään”, ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) muistelee.

Kielten opiskelu nousee ministerien vastauksissa esiin laajemminkin. Esimerkiksi elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) kertoo, että jos hän voisi jotain tehdä toisin, olisi hän opiskellut enemmän kieliä.

”Niiden hyödyn oivaltaa sitten myöhemmin. Olisin voinut opiskella esimerkiksi venäjää, mutta en tarttunut mahdollisuuteen. Nykyisessä maailmantilanteessa olisi todella paljon etua siitä, jos osaisi lukea venäläisiä alkuperäislähteitä.”

Adlercreutz kertoo, että kieliopinnoista on ollut käytännön iloa myöhemmässä elämässä. Hän kirjoitti pitkän ruotsin (äidinkieli), pitkän suomen ja pitkän englannin lisäksi lyhyen venäjän.

Kai Mykkäsen (kok.) paras lukiomuisto on se, kun hänet valittiin koko koulun vaalissa oppilaskunnan hallitukseen: ”Se oli iso juttu aika epäsosiaaliselle nörtille, joka ei olisi uskonut, että kukaan häneen luottaisi.” Kuva: Kai Mykkäsen kotialbumi

Kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio (ps.) kertoo opiskelleensa ranskaa, mutta olevansa siinä ”aika surkea”.

Oppi ei ojaan kaada missään tapauksessa. YTL:n tiedoista selviää, että Tavion lyhyen ranskan arvosana on matalin hyväksytty, eli A, mutta se ei ole tietä ministeriksi nostanut pystyyn.

”Pyrkisin ehkä jollekin kielikurssimatkalle, koska se olisi edistänyt kielten opiskelua”, Tavio pohtii jälkeenpäin.

Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) vahvistaa nuoruuden ulkomaanreissujen hyödyn omasta kokemuksestaan käsin.

”Olen iloinen, että lähdin opiskeluaikana ulkomaanvaihtoon. Sitä suosittelen kaikille!”

Ikosen kiinnostus kieliin näkyy myös hänen arvosanoissaan, joista keskipitkä ruotsi ja lyhyt saksa loistavat kirkkaimpina laudaturin ja pitkä englantikin E:n arvoisesti.

Wille Rydmanin (ps.) parhaat muistot lukiossa liittyvät sosiaaliseen elämään: ”Vanhojentanssit olivat erityisen kivat. Myös oppilaskunnan puheenjohtajana toimiminen oli mukavaa ja antoi hyviä eväitä myös politiikassa toimimista varten.” Kuva: Wille Rydmanin kotialbumi

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) on suorittanut lukio-opintonsa kokonaan ulkomailla, nimittäin Ruotsin Haaparannalla. Ranne kertoo, että ruotsalainen todistus poikkeaa suomalaisesta.

Lukion arvosanat annetaan asteikolla 1–5, ja Ranne näyttääkin pärjänneen opinnoissaan erinomaisesti. Arvosanat ovat kauttaaltaan nelosia ja viitosia. Pientä byrokraattista harmia ulkomainen tutkinto aiheutti suomalaiseen yliopistoon hakiessa, mutta hyötyäkin siitä oli.

”Kielitaidosta kyllä on ollut hyötyä, ja erityisesti nyt, kun teemme tiivistä yhteistyötä Pohjoismaiden kollegojen kanssa.”

Ministeriksi ei ole täsmäkoulutusta tai arvosanarajaa, ja reittejä yhteiskunnan huipulle on lukuisia. Sisäministeri Mari Rantasen (ps.) verkkosivujen mukaan hän on suorittanut lähihoitajan koulutuksen ja sittemmin poliisin perustutkinnon sekä sairaanhoitajan (AMK) ja ensihoitajan (AMK) tutkinnot.

Anna-Kaisa Ikonen (kok.) kertoo toimineensa oppilaskunnan puheenjohtajana: ”Yhdessä tekeminen oli hauskaa – oli kyse sitten lukion lehden tekemisestä, munkkien myymisestä tai tapahtumien järjestämisestä.” Kuva: Anna-Kaisa Ikosen kotialbumi

Työministeri Arto Satosen (kok.) arvosanat ovat muuten tismalleen samat kuin pääministeri Orpollakin, L äidinkielestä ja reaalista sekä B matematiikasta ja englannista, mutta toisin kuin Orpo, ruotsista hän on selviytynyt vain A:n arvoisesti.

Arvosanat heijastavat Satosen mukaan silloista innostusta kyseisiin oppiaineisiin. Kun Satoselta kysyy, millaiset terveiset hän lähettää laudatureja kaihoaville nuorille, hän muistuttaa, että tärkeintä on seurata omia mielenkiinnon kohteita.

”Arvosanat ovat tärkeitä, mutta vieläkin tärkeämpää on löytää se ala, joka itseä kiinnostaa ja panostaa siihen.”

Lulu Ranne (ps.) kävi lukion Ruotsissa. ”Kun oli käytännössä ainoana täysin suomalaisena opiskelijana ruotsalaisten keskellä niin kyllä se motivoi opiskelemaan. Olin ahkera, mutta en tiukkapipo”, hän muistelee. Kuva: Lulu Ranteen kotialbumi

Oikeusministeri Leena Meren (ps.) ylioppilastodistus ja myöhempi ura osoittavat, etteivät matalahkot arvosanat ole olleet esteenä etenemiselle. Hänen paras arvosanansa on äidinkielen ylioppilaskokeesta saatu asteikon keskivaiheille sijoittuva C. Reaalista hän on kirjoittanut yhtä arvosanaa matalamman B:n ja ruotsista sekä englannista matalimman hyväksytyn, eli A:n.

Kuitenkin Meri on myöhemmin valmistunut oikeustieteen maisteriksi, toiminut varatuomarina sekä noussut lopulta aina oikeusministeriksi asti.

Ammattiin tai ylioppilaaksi valmistuminen on opintiellä niin suuri merkkipaalu, että sitä on syytä juhlia. Ministerimme näyttävät juhlineen lakkiaisiaan hyvin perinteisin tavoin: ensin kakkukahvien merkeissä perheen ja sukulaisten kanssa, loppuillasta ystävien kanssa rennommin.

Mykkänen kertoo säästäneensä railakkaammat juhlat valmistujaisviikonlopulta käytännön syistä.

”Vapauttavampi biletyshetki oli vähän myöhemmin, kun yliopiston pääsykokeet olivat ohi. Pari kaveria odotti pihalla kuohuviinin kanssa, ja siitä jatkettiin bileisiin ja vielä kesäyönä pyöräiltiin kaverin mökille uimaan ja saunomaan.”

Tavio luonnehtii juhliaan hieman suoraviivaisemmin.

”Kotona perinteinen perhejuhla, ja kavereiden kanssa baarissa.”

Ville Tavion (ps.) mukaan parasta lukiossa oli yleisesti aika kavereiden kanssa.  Kuva: Ville Tavion kotialbumi

Tänäkin keväänä valmistuvat nuoret ovat nähneet uunituoreiden todistuspaperiensa eteen vaivaa, ja niiden varaan rakennetaan suunnitelmia – kristallin kirkkaita tai häilyviä, tuskin koossa pysyviä. Toisilla ei vielä ole hajuakaan, mitä elämässä seuraavaksi tapahtuu.

Näin oli myös ministeriemme kohdalla aikoinaan.

Rydman kertoo ajatelleensa politiikkaan lähtemistä jo alakouluiässä.

”Itse asiassa perustin oman niin sanotun puolueen jo päiväkodissa, mutta siihen aikaan käsitykseni siitä, mitä puolueet edes ovat, oli vielä hyvin hämärä.”

Tavio puolestaan muistelee, ettei vielä lukiossakaan ajatellut päätyvänsä ammattipoliitikoksi, vaikka politiikka sinänsä kiinnostikin jonkin verran.

Kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen on saattanut kyteä pitkäänkin, kuten esimerkiksi Mykkäsellä, joka kertoo aloittaneensa poliittisen toimintansa abivuonna Espoon ensimmäisessä nuorisovaltuustossa.

”Valmistumisen jälkeen suuntauduin tietoisesti ihan muihin töihin. Mutta en saanut kipinää sammumaan. Kävi sitten näin, että kohta tulee kymmenen vuotta eduskunnassa täyteen.”

Adlercreutz kertoo pohtineensa nuorena poliittisia asioita ja etenkin kansainvälisiä kysymyksiä, mutta tuolloin hän ei lähtenyt mukaan politiikkaan. Hänen tiensä ministeriksi asti valaa uskoa sellaisille nuorille, jotka painivat esiintymispelon kanssa, ja arvelevat, että se sulkee mahdollisuuksia elämässä.

”Olin nuorena varsin ujo enkä tuntenut oloani mukavaksi tilanteissa, joissa piti esimerkiksi puhua ihmisten edessä.”

Nykyisen hallituksen ministerien viesti ammattiin ja ylioppilaaksi valmistuville nuorille on ylipäätään rohkaiseva: on tärkeää ponnistella ja yrittää, mutta samalla itselleen täytyy muistaa olla armollinen.

”Pohtikaa mitä itse oikeasti haluatte, olkaa armollisia itsellenne, teillä on aikaa. Saa kokeilla ja epäonnistua”, Adlercreutz ohjeistaa.

Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) kannustaa nuoria yrittämään ja tavoittelemaan unelmiaan rohkeasti.

”Luottakaa ja uskokaa itseenne. Älkää pelätkö myöskään pienten virheiden tekemistä.”

”Joka tapauksessa toisen asteen opinnot ovat vain alku elämänmittaisella oppimismatkalla”, elinkeinoministeri Rydman tiivistää.

Antti Häkkänen (kok.) muistelee, kuinka tärkeä merkitys opettajalla on oppimiseen: ”Muistan, kuinka tärkeä merkitys oli sillä, että opettaja oli itse innostunut omasta opetettavasta aineestaan. Erityisen vaikutuksen teki historian ja yhteiskuntaopin opettaja.” Kuva: Antti Häkkäsen kotialbumi

Adlercreutz kertoo oman polkunsa rönsyilystä, ja siitä kuinka hän pääsi sisään kauppakorkeakouluun samoihin aikoihin, kun oli valmistumassa arkkitehdiksi.

Uudet opinnot eivät kuitenkaan edenneet, koska hän kävi jo silloin töissä ja oli juuri tullut pienen lapsen isäksi.

”Ajattelin hullunkurisesti, että olin liian vanha aloittamaan jotain uutta. Näin jälkeenpäin ajatellen siinä nuoressa, 27 vuoden, iässä olisi ollut hyvin aikaa opiskella muutakin.

Hän ei kuitenkaan usko, että tekisi mitään toisin, vaikka saisi nyt valita uudelleen. Ministerin pohdinnasta voi kuitenkin hakea uskoa siihen, että nuoruudessa tehdyt ratkaisut eivät sinetöi loppuelämän kulkua – suunnitelmia ehtii kyllä muuttaa.

”Nauti hetkestä! Sitä et kadu. Ota elämä armollisesti”, ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkänen ohjeistaa nuoria.

Hän toteaa, että unelmien tavoittamiseen on monta tietä, jotka ovat kaikki ennalta tuntemattomia.

Ministerit muistuttavat, että elämä on tässä ja nyt – ei pelkästään vuosien ja vuosikymmenten päähän ulottuvien suunnitelmien päässä. Kukaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.