Kohti valon juhlaa ja koti-Suomea

Harri Kallio-Kurssi 

Mielipide

21.6.202102:00

Kolumni

Harri Kallio-Kurssi

Tänään on hyvä päivä välttää synkistelyä. Päivä on meillä pisimmillään, mihin se vuoden aikana voi ikinä päästä. Aurinko on kesäpäivänseisauksessa korkeimmillaan ja yötön yö on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhyimmillään.

Aurinko laskee Utsjoella seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla. Etelä-Suomessa se pysyy horisontin yläpuolella 18 tuntia 52 minuuttia ja Oulussa 22 tuntia kaksi minuuttia.

Tähän vuodenaikaan tekemäni visiitti Sodankylän elokuvajuhlille muutama vuosi sitten todisti valon juhlaa: auringonsäde pystyi häikäisemään pimeästä leffateltasta poistuvien filmihullujen silmiä läpi yön.

Joku kerta maltan itsekin ostaa lipun johonkin tuon festivaalin yöelokuvaan.

Takana on synkkä talvi, jonka väistyttyä on päästy pikku hiljaa eroon koronavuoden 2020 kurimuksesta. Onko siitä jäänyt mieleen mitään myönteistä, kun edes ulkomaille ei voinut matkustaa hermojaan lepuuttamaan?

Ainakin se, että Suomessa on paljon näkemistä ja kokemista. Vuodessa eikä kahdessa ei vielä millään ehdi vierailla ja tutustua kotimaahan puoliksikaan.

Vierailun arvoisia paikkoja riittää Hangosta Utsjoelle ja vaikka ne eivät ole muutamia kohteita lukuun ottamatta mahtipontisen suuria spektaakkeleita, niihin on suomalaisena helppo saada luja henkinen yhteys.

Viime kesänä pääsin lomailemaan pitkästä aikaa Kuusamossa ja sen ympäristössä. Matkailijana saattoi vain ihailla kaikkea sitä tarjontaa, mikä vuosikymmenten aikana seudulle on saatu rakennettua.

Parasta Kuusamossa on silti seudun ainutlaatuinen luonto. Vaikkapa se tunne, kun auringon viimeiset säteet hyväilevät jylhän tunturin päälle kavunnutta vaeltajaa. Tai se, kun kuuntelee Kiutakönkään vesien läpitunkevaa pauhua.

Itärajan läheisyys on monesta ulkomaalaisesta matkailijasta yksi eksoottisimpia kokemuksia Suomessa. Historiaan hurahtaneena oli samalla Kuusamon reissulla pakko käydä tutustumassa Raatteen tiehen. Talvisotamuseon vieressä kivipaasien täyttämä pelto hiljentää mielen, kun muistaa sotavuosien vaatimat uhrit ankarissa taisteluissa.

Talvisodan viimeisinä päivinä päättyi isoisäni matka Kollaanjoelle. Myös sinne pitää joskus päästä käymään.

Aina ei tarvitse matkata satoja kilometrejä löytääkseen jotakin aivan uutta. Lähimatkailu on edelleen aliarvostettu tapa virkistää mieltään pelkästä päähänpistosta.

Kuinka hyvin tunnet lähikuntiesi keskuksia ja kyliä? Moni on matkannut Aasiat ja Amerikat, mutta jos kysyy tältä helpohkoa tietoa naapuripitäjästä, vastausta ei aina saa. Havahduin tähän kerran Mikkelin torilla, kun paikallinen nuori kertoi, ettei ollut ikinä käynyt Puumalassa.

Tänä kesänä aion parantaa omaa lähialueen tietämystä pohjalaislakeuksilla. Väitän, että jokainen kylä Suomessa on tutustumisen arvoinen, vaikka siellä ei olisi suuria matkailutäkyjä.

Yllättävän usein kylästä bongaa kesäisin jotakin, jonka vuoksi leppoisa retki autolla tai pyörällä kannattaa keskeyttää. Oli sitten kyse nuorten pitämästä jäätelökioskista tai vanhaan kauppapuotiin perustetusta taidegalleriasta, kuten entisessä kotikylässäni Kuortaneella, jossa gallerioita piisaa kahteen kylään.