Huoltovarmuus nousi arvoonsa koko Euroopassa

Koronakriisi on nostanut uudella tavalla tarkasteluun omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkityksen. Äärimmillään se näkyy tällä hetkellä koko maailman riippuvuudessa Kiinan kapasiteetista valmistaa kriittisen tärkeitä suojavarusteita ja hengityslaitteita.

Tämä on paradoksaalista, sillä koko vaarallisen viruksen leviämisessä on kyse juuri Kiinan kyvyttömyydestä kieltää vastuutonta villieläinkauppaa ja maan alkuvaiheen salailusta.

Varmaa on, että kriisin seurauksena Eurooppa joutuu uudelleen arvioimaan omaa huoltovarmuuttaan ja globaaleja tuotantoketjuja.

Perinteisesti Suomessa erityisesti maataloutta ja energiasektoria on tarkasteltu aina myös omavaraisuuden ja huolto­varmuuden näkö­kulmasta. On varauduttu siihen, että poikkeusoloissakin on kyettävä pärjäämään. Tässä on onnistuttu, joskin maataloudessa valkuaisen ja sokerin osalta on tiedossa haasteita.

Teollisuudessa on kuitenkin aloja, joissa Suomi muun Euroopan tavoin on erittäin riippuvainen tuontimateriaaleista ja komponenteista.

Etlan tuoreen selvityksen Suomen tuontiriippuvuus on tällä hetkellä suurinta välituotteissa, kuten elektroniikka­komponenteissa, moottori­ajoneuvoissa ja niiden osissa, lääkevalmisteissa, tekstiileissä, kemikaaleissa, koneissa ja laitteissa. Näistä tuotteista 70–80 prosenttia ostetaan ulkomailta. Nyt osa näiden alojen tuotanto­ketjuista sakkaa pahasti.

Täyteen omavaraisuuteen ei ole järkeäkään pyrkiä, mutta pitäisi pystyä varmistamaan kriittisen tuotannon jatkuvuus myös erilaisissa häiriö- ja poikkeusoloissa. Siitä koronakriisi on iso opetus.

Euroopan tasolla on viime vuosina tiedostettu energiariippuvuuden riskit erityisesti Venäjästä ja elektroniikkariippuvuuden riskit Kiinasta. Digitaalijätit ovat amerikkalaisten omistuksessa. Näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan, mutta muutokset ovat hitaita.

Sen sijaan ruuantuotantoa, lääketeollisuutta tai kriittisten suojavarusteiden saantia ei ole Euroopassa riittävästi arvioitu huoltovarmuuden näkökulmasta. Eikä varsinkaan arvioitu tällaista tilannetta, jossa Euroopan unionin ulkoraja ja lähes kaikki sisärajat on suljettu ja tiukat liikkumisrajoitukset hidastavat sekä tärkeiden tavaroiden liikkumista että estävät tarpeellisen työvoiman saannin.

On varmaa, että korona­kriisin seurauksena globaalit tuotantoketjut muuttuvat. Meidän on pyrittävä vahvemmin eurooppalaiseen tuotantoon, joka pystyy toimimaan myös poikkeusoloissa. Osaltaan tämä voi olla vauhdittamassa myös siirtymistä kiertotalouteen.

Kuinka tällaiseen tilanteeseen jouduttiin?