Suomen kansanarmeija oli valmiina voitonparaatiin

Talvisodan alkamisesta tuli 30.11 kuluneeksi 80 vuotta. Tosin Pravda-lehti jo Vapun aikaan vuonna 1939 kertoi, että Suomeen perustetaan uusi hallitus. Sen tarkoituksena on vapauttaa Suomen työväenluokka kapitalismin ja sen kätyreiden, kuten Kajanderin ja Tannerin ikeestä.

Samalla esitettiin Suomen demokraattisen kansanhallituksen antama julkilausuma, jossa muun muassa sanottiin: ”Osaa ottamaan yhteiseen taisteluun, käsi kädessä sankarillisen Punaisen armeijan kanssa, on Suomen kansanhallitus perustanut ensimmäisen Punaisen armeijakunnan, jota sen edessä olevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään, siihen vapaaehtoisesti liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla Suomen kansanarmeijan ydinjoukko”.

Tämän armeijan kunniatehtävänä on nostaa Suomen demokraattisen kansantasavallan uusi lippu Helsingissä presidentinlinnan harjalle. NL:n pääesikunnan päällikkö Saposnikov esitti Suomen valtaamiseen tarvittavan 50 divisioonaa, mutta Stalinin mielestä 21 divisioonaa riittää. Olihan Suomella joukkoja vain 9 divisioonaa. Stalin antoikin jo 15.7 kenraali Merenskoville määräyksen laatia tarkan hyökkäyssuunnitelman Suomeen.

Suomen valloitus oli siis etukäteen päätetty ja syyskesällä keksittiin vielä niin sanotut Mainilan laukaukset, jotka pantiin syyksemme.

Virallisesti Neuvostoliiton johto julisti päätöksensä sekä Suomen kansanhallituksesta, että kansanarmeijasta vasta marraskuun puolivälissä, kun neuvottelut Suomen kanssa olivat ajautuneet umpikujaan. Neuvostoarmeijan arkistosta löytyy asiakirja, jossa kansankomissaari Voroshilov päiväkäskyssään 19.11.1939 määrää erityisen yksikön perustamisesta Leningradin sotilaspiiriin ja Akseli Anttilan nimittämisestä sen johtoon.

Tämä 106 Divisioona muodostettiin suomen ja karjalan kieliä taitavista henkilöistä. Marraskuun lopulla joukkoihin kuului 8 367 suomalaista ja 4 533 karjalaista. Kansanarmeijaa oli koottu alkukesästä lähtien. Alueella oli tehty runsaasti reserviläisten ylimääräisiä terveystarkastuksia. Monet suomalaissyntyiset upseerit oli vangittu ja teloitettu vuosina 1936–38. Henkiin jääneet vapautettiin nyt välittömästi ja otettiin kansanarmeijan palvelukseen.

Kansanarmeijaa muodostettiin sekä Leningradissa että Petroskoissa. Komentaja Akseli Anttilan ohella sen päällystöön kuului vain venäläisiä upseereja. Tosin monet näistä alkoivat käyttää suomalaista nimeä. Niinpä prikaatinkomentaja Romanov esiintyi nimellä Raikas ja rykmentinkomentaja Terjoskin oli virallisesti Tervonen. Alemmat upseerit ja aliupseerit olivat enimmäkseen suomalaisia, mutta upseereille nimitettiin venäläinen aisapari eräänlaiseksi politrukiksi.

Uusi hallitus ja kansanarmeijan esikunta sijoitettiin sodan alettua Terijoelle. Siellä alettiin julkaista myös armeijan poliittisen osaston toimittamaa propagandalehteä, jonka tarkoituksena oli ylläpitää sotilaitten poliittista innostusta.

Suomen kansanarmeijan käyttö etulinjoilla oli kiellettyä. Vain eräät pienet yksiköt, kuten Ivan Petrovin, eli Toivo Vähän komentama 7. Erillinen hiihtopataljoona, osallistui Uhtuan suunnan taisteluihin.

Miesten aika kului koulutuksessa ja huomiota kiinnitettiin sulkeisharjoituksiin sekä poliittisiin asioihin. Tulevat tehtävät liittyisivät Otto Ville Kuusisen johtaman nukkehallituksen tukemiseen, sekä voitonparaatiin Helsingissä. Torvisoittokuntakin oli jo valmiina.

Järjestettiin myös erityisiä politrukkien kursseja. Suojärvellä pidetyllä kurssilla oli myös, myöhemmin Suomessakin luennoinut vienankarjalainen kirjailija Ortjo Stepanov. Hän kertoi minulle tavatessamme, että hänelle oli luvattu Suomen valloituksen jälkeen virkapaikka Tampereelta.

Maaliskuussa 1940 joutuivat Karjalan kannaksella oleilleet Kansanarmeijan pääjoukot etulinjoille. He saivat tulikasteensa sodan viimeisinä tunteina Viipurin valtauksessa.

Talvisodan päätyttyä sekä Suomen Kansanhallitus, että sen alainen kansanarmeija vähin äänin lakkautettiin. Kansanarmeijan ydinjoukoista muodostettiin Puna-armeijan 71 jalkaväkidivisioona.

Talvisota liittyi pienenä osana Neuvostoliiton koko maailmaa koskeviin suunnitelmiin. Tarkoituksena liittää Suomi osaksi maailman ensimmäistä sosialistista valtiota. Silmän lumeeksi tarjottiin jo keväällä 1939 suunniteltua Suomen kansanhallitusta ja sen tueksi muodostettua kansanarmeijaa.

Mieleeni on jäänyt kirjailija Stepanovin sanat, joilla hän päätti tapaamisemme: ”Me uskoimme vilpittömästi rakentavamme sosialismia ja tuovamme onnea Suomen veljeskansalle, mutta me huomasimme tuoneemme teille jotain aivan muuta.”

Kodistaan talvisodan häätämän karjalaispojan oli helppo yhtyä tuohon toteamukseensa.

Komentaja Akseli Anttilan ohella sen päällystöön kuului vain venäläisiä upseereja.