Jotain uutta, jotain vanhaa...

Mari Kanervaniemi suunnitteli itse oman vihkiryijynsä. Mäenhuiput kuvaavat elämän kulkua. 

TEKSTI: Arja Mattila

KUVA: Jaana Kankaanpää

Mari Kanervaniemeä jännitti astua lattialle levitetyn ryijyn päälle, olihan kysymys merkittävästä askeleesta nuoren naisen elämässä: se oli askel avioliittoon. Tämä tapahtui elokuussa nuorenparin kotona Lahdessa, ja vihkimisen jälkeen anopit kantoivat ryijyn viereiseen huoneeseen, missä se ripustettiin seinälle.

”Tammikuussa minua kosittiin. Helmikuussa ostin ryijyn pohjakankaan. Minua opastettiin menemään kurssille, josta sain neuvoja. Oli aika paljon esivalmisteluja: langan kerimistä vyyhdistä kerille ja keriltä ompelukeräksi. Ompelukerään tuli villalankaa ja pellavaa”, Kanervaniemi kertaa ryijyn syntyä.

Kanervaniemi suunnitteli vihkiryijyn itse, mutta halusi käyttää perinteistä työtapaa.

”Halusin tehdä jotain konkreettista. Ajattelin, että tekeminen on samalla matka. Mietin tulevaa seremoniaa, pohdin elämää. Malli ei ollut vielä valmis silloin, kun aloitin.”

Ryijyssä on mustat reunat. ”Tuntui tärkeältä, että työllä on selkeät rajat.” Taustalle Mari halusi värejä, jotka liittyvät luontoon. Paljon väriä.

”Sellaisia me ollaan henkilöinä ja parina. Että kaikenlaista meissä on.”

Mustavalkoiset huiput täyttävät ryijyn keskiosan.

”Mäen jälkeen tulee seuraava mäki. Seuraava on jo tekeillä, kun edellinen valmistuu. Se on tavallaan elämän kiipeämistä.”

Sivuilla kulkevat siksak-kuviot ovat kuin kirjaimet M ja W, Mari ja Waltteri. Samalla ne kuvaavat sukupolvien ketjua:

”Aina on menty naimisiin ja tullaan menemään. Asiat menee eteenpäin.”

Samasta syystä Mari halusi tehdä uuden ryijyn, vaikka käytettävissä olisi ollut hänen isoisoäitinsä tekemä ryijy. Tämän esiäidin nimi oli Martta ja hän avioitui Walter-nimisen miehen kanssa.

”Ehkä ne ryijyt sitten sadan vuoden päästä ovat molemmat olemassa”, Mari pohtii ja näkee jo mielessään, että hänen vihkiryijynsä päällä vihitään joku tuleva pari.

Mari laski, että solmittavana oli 72 riviä ja jokaisella 120 solmua, mikä tekee 8640 solmua. Niistä sulhanen solmi yhden kärjen mustan osan. Työ valmistui sykäyksittäin ja tuttavat kantoivat huolta, ehtiikö se valmiiksi häihin mennessä.

”Yllätyin vähän, miten hidasta ryijyn teko on. Eikä tekeminen nopeudu, niin kuin muissa käsitöissä. Se olikin hyvä minulle, en ole ollut kovin pitkäjännitteinen ihminen.”

Mari opiskelee teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Hän on monitaiteellinen ja yhdistelee teoksissaan sanoja, musiikkia, tanssia, valokuvausta, videoita, äänitteitä. Hyvää vastapainoa luovuudelle ja ajatusten virralle on konkreettinen käsillä tekeminen. Se, että pitää toimia. Lämmittää koti puilla, kun muita lämmityskeinoja ei ole.

”Sinnikkyys, pitkäjännitteisyys, saman asian toistaminen, keskeneräisyyden sietäminen”, Mari miettii niitä ominaisuuksia, jotka auttavat jaksamaan ryijyn ompelemisessa. Niin myös avioliitossa.

”Se on matka, jota me kuljetaan yhdessä. Ja niin kuin muutenkin elämässä, on mukavaa, jos ympärillä on ihmisiä, jotka auttavat, neuvovat ja tukevat.”