Sähköä mammalle, ...kele!
18.1.201215:00
Ralli radalla
Nukuin tapaninpäivän yönä levotonta unta. Satavuotiaan hirsitaloni konesaumakatto kolisi ja kumisi. Olin aivan varma, että se lähtee tuulen mukana. Tuntui kuin koko rati olisi nouseskellut myrskyn paineessa.
Odottelin tyynesti vuoteessani ja odotin taivaan valtakunnan aukeavan.
Katto kuitenkin kesti, vain pari pihapuuta kaatui ja sähköt katosivat koko kylästä.
Oli oikeastaan tunnelmallista viettää muutama tunti ilman minkään valtakunnan sähköaparaattia. Kynttilät paloivat, ihmiset keskustelivat, oli kerrankin hiljaista, oikeaa vanhan ajan joulun henkeä. Sähkövalo palasi jo muutaman tunnin kuluttua. Katkoksesta ei ollut minulle haittaa.
Hyvä herätys se silti oli, pimeässä tajusi kuinka riippuvainen tuosta näkymättömästä nykyelämän eliksiiristä onkaan.
Kylällä yksin asuvan 95-vuotiaan teräsmamman sähköt menivät myös. Ne eivät sitten aivan heti palanneetkaan. Tupa alkoi kylmetä ja siellä nukkuminen oli mahdotonta. Se ei muoria olisi tietenkään haitannut. Vasta kun tuvassa oli lämpöä alle kymmenen astetta, antoi vanhus vihdoin myöten ja suostui evakkoon lämmitettyyn makuuhuoneeseen.
Soittelin Fortumin palvelunumeroon, joka oli tukkeutunut, sinne ei päässyt läpi kahteen päivään. Kolmantena päivänä tunnin jonotuksen jälkeen langanpäästä vastasi joku. Siitä vielä puoli päivää ja vika oli saatu korjattua.
Vielä vuosikymmen sitten olisin voinut soittaa paikalliseen yksikköön ja olisin saanut apua heti. Nyt kaikki on keskitetty yhteen valtakunnalliseen numeroon, ja sen tietää kuinka siinä käy.
Kolmesataatuhatta sähkötöntä soittaa samaan numeroon. Hei herätkää! Tämä kaiken keskittäminen on älytöntä!
On se kyllä ihmeellistä, että jokaikisen myrskyn jälkeen ollaan huulet pyöreinä ihmettelemässä: ”Kuinka tässä nyt näin kävi?”
Eikö se ole käynyt jo selväksi, että näitä ”ennätysmyrskyjä” tulee yhä useammin ja yhä rajumpina. Niihin pitää varautua.
Sähkökaapeleitten vetäminen maahan maksaisi noin 10 miljardia euroa. Se on isoo raha se, mutta ajatelkaas mitä sillä saataisiin. Suomi voisi olla maailmassa ensimmäinen maa, jossa ei myrskytuuli haittaa sähkön kulkua. Tuossahan olisi tavoitetta, sitä kuuluisaa yhteen hiileen puhaltamisen tunnetta meille kaikille suomalaisille.
Suurin osa ilmakaapeleista sijaitsee täällä maaseudulla. Jos vaikka työn osuus olisi vain puolet kustannuksista, tietäisi se töitä miljardien edestä kaivuri-, sähkö- ynnä muille maaseutuyrittäjille.
Onhan se hurskasta puhua ja suunnitella. Mistäs tuollaaset summat oikein revitään? Otin piruuttani selvää.
Suurimman osan Suomen sähköverkosta omistaa Fortum, pörssiyhtiö, jonka ainut tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Valtio on siinä enemmistöosakkaana.
Minäkin omistan Fortumia. Olen ajatellut että tuossahan on pomminvarma sijoitus: firma, joka ostaa ja tuottaa sähköä, laittaa siihen kunnon katteen päälle ja laskuttaa sen pois asiakkailtaan. Sen täytyy olla idioottivarmaa rahan tekoa.
Nyt teen hallaa itselleni. Fortum maksoi viime vuonna euron per osake osinkoa omistajilleen. Osakkeita on olemassa 888 367 045, eli melkein miljardi kappaletta. Firma siis maksoi voitosta rahaa noin 900 miljoonaa euroa.
Eihän tuo kaapelien maahanlaitto maksa kuin kymmenen vuoden osingot. Tuon verran minäkin voin luopua etuisuuksistani, ettei kylällä asuvan 95-vuotiaan mamman tarvitse lähteä evakkoon joka ikisen talvimyrskyn jälkeen!
Kirjoittaja on teuvalainen muusikko ja maanviljelijä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
