Ilman fosforia ei ole ihmiskuntaa

Fosfori ja öljy ovat säilyneet kallioperässä ja maanalaisissa varastoissa jo vuosituhansia.

Niiden tehokas käyttö alkoi yli sata vuotta sitten, ja nyt eletään aikaa, jolloin on ruvettu vakavasti puhumaan molempien loppumisesta.

Tärkeäksi osoittautuu ajankohta, jolloin näiden välttämättömien hyödykkeiden tuotanto saavuttaa huippunsa. Sitä seuraa tuotannon lasku ja tästä aiheutuva kysynnän ja tarjonnan välisen eron kasvu sekä hintojen nousu.

Öljyn tulevaisuus on epäselvä, mutta aikaisimpien ennusteiden mukaan tuotantohuippu saavutetaan jo vuonna 2013. Enteileekö sitä öljyn nykyinen huippukorkea hinta? Fosforituotannon huippu koittaa alan tietoihin perustuvan selvityksen mukaan vuoden 2040 paikkeilla.

Kasveille tärkeää hiiltä on nostettu maan päälle tähän mennessä jo liikaa. Fossiiliset energianlähteet – öljy, hiili ja maakaasu – ovat käytetyimpiä polttoaineita, ja niiden vakava haittapuoli on maapäällisten hiilivarojen hallitsematon kasvu, joka ilmenee vahingollisena ilmastonmuutoksena.

Sekä hiili että fosfori ovat oleellinen osa ihmisten ja eläinten ravintoa. Hiilestä ei tule puutetta, mutta fosforin suhteen on tilanne toinen. Sen saatavuus on vaikeutunut, mikä näkyy muun muassa kolminkertaistuneina lannoitehintoina.

Etenkin Länsi-Euroopan maaperä on fosforiköyhää. Uusissa fosforimalmiesiintymissä raakafosfaatin fosforipitoisuus on alempi, ja haitallisten raskasmetallien, kuten kadmiumin, pitoisuudet ovat korkeammat.

Fosforista muodostuu ennen pitkää lannoitteiden minimitekijä. Mikäli se loppuu, muitakaan lannoitteiden sisältämiä ravinteita ei pystytä käyttämään hyväksi. Väkiluku kasvaa, samoin ruoantarve ja -tuotanto, jolloin lannoitteiden käyttö moninkertaistuu.

Fosforin kohdalla ainoa mahdollisuus on kierrättää jo aikaisemmin käyttöön otettuja varantoja. Virtsa ja sonta ovat hyviä fosforinlähteitä, samoin kaikenlaiset kasvi- ja eläinperäiset jätteet. Näissä ravinteet – typpi, kali ja fosfori – esiintyvät helppoliukoisina ja tarpeeseen nähden kutakuinkin oikeissa suhteissa.

Suomessa on muutamia biokaasutiloja, joilla energian ja ravinteiden kierrätys on viety pitkälle.

Tiloilla pystytään tuottamaan tarvittava lämpö, sähkö ja auton polttoaine, ja pian saadaan käyttöön myös kaasukäyttöisiä traktoreita. Jäteliemi on erinomaista lannoitetta, jossa on mukana myös tuo katoamassa oleva luonnonvara, fosfori.

Biokaasun tuottamiseen käytettävissä oleva lanta ja pellon kasvivarat pystytään luotettavasti arvioimaan. Suomessa voitaisiin ottaa 20 prosenttia peltoalasta energiakäyttöön ja sillä tuotettaisiin vuodessa 15 terawattituntia energiaa, eli yhden suuren ydinvoimalan vuotuinen tuotto.

Lisäsyötteiksi sopivat jätteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi kaatopaikoille menevän ruoan määristä ei ole tarkkaa tietoa. Biokaasutuksessa myös ruuan fosfori tulisi kierrätykseen ja uudelleen lannoitekäyttöön.

Energian pientuotannosta on Suomessa muodostunut poliittinen ongelma. Pieniä maatilaluokan biokaasureaktoreita ei ole otettu valtion tukien piiriin, vaikka niitä voitaisiin asiatuntijakäsityksen mukaan rakentaa meille ainakin parisen tuhatta.

Fosforin loppumisen uhka vaatii välttämättä siirtymistä lannoitteiden kierrätykseen. Ellei sitä tehdä, ihmiskunnan tulevaisuus jää lyhyeksi.