Suola säilöi heinän värin

Heinäkuussa 1955 olin 10-vuotias ja tätieni ja enoni kanssa heinänkorjuussa Vehmersalmella Kuopion kupeessa. Hevoskärryillä tuotiin heinät ladon eteen, josta täti loi ne latoon sisälle. Toinen tätini ja minä olimme polkumiehinä ladossa.

Oli kuuma ja täti heitti aina väliin heinäsuolaa sekaan, jotta heinien väri pysyisi vihreänä. Sain minäkin siitä joskus päälleni suolaryöpyn. Kun heiniä alkoi olla kolmannes ladosta, kiipesin seinähirsiä pitkin katonrajaan asti. Sieltä hyppäsin kuperkeikalla alas heinien päälle aina kun muut olivat uuden kuorman haussa. Se oli hienoa ja kuivat heinät tuoksuivat ihanalle.

Kaiversin sinä kesänä ladon hirteen nimikirjaimeni ja päiväyksen 7/1955. Nyt lato on kesämökkini grillilatona. Se siirrettiin kilometrin verran niityltä mökkirantaani. Enää ei kuperkeikkoja ladon hirsiltä voi heittää, mutta muistot palaavat aina mieleen siellä ollessani.