Vanhat kunnon pelargonit

Nimismies 

Irja 

Huittinen 1 

Suomen Pelargoniyhdistys ry:n sai alkunsa, kun facebook-ryhmässä kirjoitelleet viherpeukalot tapasivat toisensa, Tiina Niittynen (vas.) kuuluu hallituksen aktiiveihin. 

Hellin Hauska 

Pelargonihuutokauppa Rinkin puutarhalla Alastarolla on kerännyt paikalle konehallillisen väkeä. Hallia kiertävillä pöydillä on tarjolla kymmeniä ja taas kymmeniä pelargonintaimia, useimmat sellaisia, joihin ei perusmyymälöissä törmää.

Suurin osa taimista on myynnissä tavanomaiseen tapaan, mutta sunnuntain suolana on huutokauppa, jonka myyntilista kutkuttaa alan harrastajaa. Tarjolla on perinnepelargoneja ja muita vaikeasti saatavia lajikkeita.

Kaisa Kallion jälkeen myyntiin tulee Hellin Hauska. Pieni, virkeän näköinen pistokas, josta aikanaan kasvaa oranssilta kukkiva pielikki. Uusi yritys mukaan kisaan, ja tällä kerralla tärppää. Hellin Hauska matkustaa koti-ikkunalle, ja saa vielä seurakseen Askolan. Sotaleski-pelargonin hinta sen sijaan karkaa jo oman budjetin yli.

Pelargonitapahtuman hengettärenä touhuaa puutarhuri Tiina Niittynen. Hän toimii aktiivina myös hiljattain perustetussa Suomen Pelargoniyhdistyksessä. Pelargonit kiinnostavatkin nyt niin nuoria kuin vanhoja puutarhaharrastajia. Ne ovat jo vuosia sitten karistaneet harteiltaan mummokukan leiman.

Nyt kerätään vaikkapa tietyn värisiä tai tietyn näköisiä lajikkeita. Joku keskittyy pelkkiin luonnonlajeihin, toinen vaikkapa miniatyyreihin, joiden kokoelma mahtuu pieneenkin tilaan. Myös vanhat, suomalaiset perinnepelargonit elävät nousukautta.

”Vielä jokunen vuosi sitten tunnettiin vain harvoja vanhoja kantoja, mutta pelargoni-innostuksen myötä on löytynyt paljon lisää perinnepielikkejä”, iloitsee Niittynen ja jatkaa: ”Pelargonit ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä!”

Eniten lajikkeita ja kantoja on saatu talteen idästä ja luovutetun Karjalan alueelta.

Useimmat vanhoista lajikkeista kasvavat kookkaiksi ja näyttäviksi. Toinen yhteinen piirre on hyvä talvehtimiskyky. Näyttävätkään lajikkeet eivät olisi säilyneet nykypäiviin, mikäli niiden hoito olisi vaatinut isoäideiltä erityistä vaivaa.

”Otamme hyvin mielellämme vastaan tietoja vanhoista perinnepelargoneista. Olisi hienoa, jos meilläkin olisi vastaavanlainen, vanhojen pelargonien joukko, mikä esimerkiksi Ruotsissa on onnistuttu säilyttämään. Lähivuosille riittääkin kehiteltävää, jotta kannat saataisiin tunnistettua ja talletettua”, Niittynen toteaa.

Erityistä ikärajaa perinnepelargoneilla ei ole. Nykyisissä luetteloissa mukaan on kelpuutettu vanhoja pelargonikantoja, joiden historia tunnetaan useiden vuosikymmenien ajalta. Yhtä tärkeitä kuin kasvit, ovat tarinat niiden taustalla.